keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Ylämäki, alamäki.. kuoppa!

Meinasin jo yksi päivä sanoa että olen parantunut, kunnes tajusin tänään että jatkuva pahaolo, mahavaivat ja kuvotus ruoasta ei kai kuulu normaalisti ihmisen arkeen. Kun aloin miettiä kuinka säännöllisesti olen syönyt tajusin että litra mehua ja yksi ruoka päivässä ei taida olla ihan oppien mukaisia. Tänään taas mieliala menikin huonoksi iltamalla kun tajusin taas huomaamattani palanneeni entiseen malliin. Väsymys on taas järkyttävä ja ärsyttää kun huomaamattani lopetan syömisen pikkuhiljaa kun ahdistus omista kiloistani kasvaa.

Kunpa joskus voisi olla tyytyväinen itseensä tai edes tulla toimeen kokonaisvaltaisesti itsestään.

maanantai 6. toukokuuta 2013

ÄLÄ LAIHDUTA- päivä 6.5!

Hyvää viikon alkua kaikille!
Tänään vietetäänkin älä laihduta päivää! Itselleni päivä on erittäin ajankohtainen sillä en ole koskaan ollut tyytyväinen vartalooni. Nyt kuitenkin kun olen syömishäiriöstä paranemassa päin niin kiloja on tullut 15 lisää. Näinpä ollen minun tehtäväni olisi tulla sinuiksi minun uuden vartaloni kanssa ja oppia rakastaa sen kaikkia hyviä ja huonoja puolia!

Minä suosittelen myös sinun tekevän niin! älä laihduta! :)

http://www.syomishairioliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumat/ala-laihduta-6-5.html

perjantai 3. toukokuuta 2013

Lomalta paluu masennus.

Sunnuntaina kotiuduttiin Turkista ja jotenkin mulla on ollut tosi inhottava olo reissun jälkeen. Siellä ei tarvinnut miettiä mitä sitä tunki aamulla päälleen kun lähti ulos, täällä taas joutuu pukeutumaan pitkiin vaatteisiin ja verhoja koko kroppa vaatteisiin. Lämpö vaan on aina ollut se missä mä viihdyn, palelen niin helposti. Nuhanen olo onkin ollut monta päivää ja mietityttää voiko ilmaston muutos tehdä mut kipeäksi..

Vappu tuli ja meni, ei ollut minkäänlaista vappufiilistä ja päätinkin jäädä kotiin grillaamaan Kristiinan kanssa ja kutsua meiän poikaystävät ja niiden pari kaveria. No Kristiinan T saapui mutta muita ei näkynytkään koko iltana. Että semmosta. Onneks koirilla oli ihanaa kun sai riehua meiän takapihalla ja juosta mielinmäärin, siitä mä nautin :)

Muutan mun omaan kotiin kuukauden päästä ja tuntuu että aika matelee, noin vuoden sitä tartti muiden apua ja oli siitä riippuvainen mutta nyt alkaa hermo palaa, joten se kai tarkottaa sitä että mä alan parantua. Tällähetkellä mua vaan ahdistaa ihan hirveesti mun paino joka tuntuu vaan nousevan tuhatta ja sataa. Kuviakin kun katsoo niin vatsamakkarat pullottaa. Viime kesän kesävaatteet puristaa päällä ja tuntuu niin inhottavalta olla. Toivottavasti tästä fiiliksestä pääsee yli ja mä totun mun uuteen kroppaan. No ainakin mun uudessa kropassa on uusi pieni kuva mistä iloita, kunhan se kunnolla paranee! :)