Kipeenä.

Mulla on harvoin kuumetta, eilen oli tosi huono olo kun pääsin kotiin no mittari näytti 35,2 astetta. Alilämpöhän se oli taas kerran kiusimassa.  Äskettäin kun heräilin niin nenä on niin tukossa kun voi olla ja katselenkin vaan telkkaria peiton alla :)

Iisisti siis iltaa kohti.. Toivottavasti tulis parempi olo niin jaksais mennä moikkaamaan kavruja ♡

Alkaa kai aliravitsemus pikkuhiljaa väistymään kun on jo henkisesti näin hyvässä kunnossa, onnellinen elämästä ja tulevaisuus kiinnostaa. Päätinpä pitää uutena vuotena bileetkin niin voi kavrut jäädä yöksi tänne ja voi pitää ääntä ja valvoa :) ihanaa!  Odotan niin paljon ensi vuodelta!  Jee!

Leffaa with wifey!

Katottiin just Kristiinan kanssa Magic Mike leffa. Juoni ei napannut mua mukaansa ehkä liika odotusten takia tai sitten syy löytyy menneisyydestä. Mutta meno lavalla näytti paremmalta kun hunksit koskaan!  Magic Miken jätkät osas oikeesti tanssia, siinä pieni ero suomi versioon, muuten meno näytti liiankin tutulta :/

Leffaa katsoessa tajusin minkälainen mies on mun makuuni eniten!  Homikset jalassa niin että lonkkavaot näkyy vatsassa, lippis päässä ja niket jalassa! Ah, miten silmä lepääkään siinä näyssä. Tossa leffassa Channing Tatum sekä Alex Pettyfer näyttäytyikin mun lempiasussa ♡ ah. Mistä semmosen löytää?

Makoilua.

Muutama viime päivä on mennyt vain joulun univelkojen korjailussa. Ja illat ystävien tapaamisessa. Joulu ei ole mitään ilman ystävien tapaamista. Ne tekee mun joulusta joulun <3

Mä olen tainnut alkaa kyynistymään kun mikään ei enää oikein herätä mussa fiiliksiä. En oikein tiedä mitä mä haluan Mäksystä.  On ihanaa kun ollaan taas puheväleissä, vaikka ei sillätavalla kuin ennen. Se äksyilee ja mä en jaksa välittää. Mut ehkä joku päivä se normalisoituu.  Pitäähän meiän tulla ainakin toimeen kun sama ystäväpiiri meillä on. Mä oon antanut kaiken anteeks kun en jaksa riidellä mutta mua kohtaan sillä taitaa olla paljon vihaa. On inhottavaa kun tärkeellä ihmisellä on paha olla. Oon yrittänyt viime aikoina miettiä että olisko musta seurustelemaan enää ko. Ihmisen kanssa, asumaan yhdessä. Mutta tällä hetkellä mun intressit ei oo muuta kun korjata meiän välit ja saada itseni kuntoon. Haluun myös oman kodin ja oman elämäni takas..

Tällähetkellä mä oon onnellinen että jaksan hymyillä ja mun persoona on melkein takaisin! Jeii! Nälkäkin on palannut ja se huutaa kovaa! Lähdenpäs siis metsästämään ruokaa!  :)

Joulu!

Ah mitä ihanuutta kun kaksi tai oikeastaan neljä parasta ystävää on mennyt lyhyen ajan sisään kihloihin se tekee musta super onnellisen! Mä tajuan että tää elämä on ihanaa,  mutta toisaalta se tekee musta myös toiveikkaan tulevaisuuden suhteen. Mutta toisaalta koen epäonnistuneeni kun en itse ole edes omassa iässäni parisuhteessa. Vaativa puoleni kun on pitänyt minut siinä narussa kiinni että olen tähän ikään mennessä jo naimisissa ja minulla on lapsia. 

Tosin olen viime aikoina haistattanut tuolle narulle ja sanonut että minä en halua lapsia. Haluan vain vakaan parisuhteen ja olla onnellinen.  Tuohon minä pikkuhiljaa alan uskomaan enemmän. Olen vahva ja minä unelmoin tulevaisuudesta mikä minulle on mahdollista. En ole enää päättänyt kenenkään puolesta tulevaisuuttani.  Se on tullakseen mikä tulee ja muut jää haaveiksi.  :)

Olen niin onnellinen kun rakkaani on onnellisia ♥

Hyvää joulua!

Toivottavasti teillä on ihana ja rauhallinen joulu! Tähän mennessä ainakin minulla on ollut super ihana päivä. Muiden onni on tehnyt mut onnelliseksi ja lasten ilo, jännitys ja aitous on ihanaa katsottavaa! 

Koskahan se pukki saapuu?

Terveisin Cammi with US!

Joulutunnelmaa.

Vanhempieni kanssa päätettiin että ei tehdä joulua meille kotiin, nuo kun lähtee loppu talveksi kylmää karkuun Thaimaahan.. Tulinpa siis eilen siskoni luokse auttamaan häntä tekemään joulua koko perheellemme, kun kaikki sisarukseni ja vanhempamme tulevat jouluaatoksi tänne :) Kohta saapuu kuusi ja pääsemme katselemaan kun lapset koristelee sen :) Täällä on ihana vilinä kun seitsemän ihanaa whippet vauvaa on viisi viikkoisia. Ihanaa pentuterapiaa kun Urmas lähti eilen omaan kotiin :)

Nyt vihdoinkin on pakko nousta sängystä ylös ja aamupalalle! Mites teidän joulu on alkanut?

Jouluasustetta!

Käväsin tänään ostoksilla ihanan ystäväni, jo lapsuudestani tutun Natan kanssa ♡ Kävimme myös kahvilla ja mietittiin syntyjä syviä. Löysin itselleni jouluasun ja ajattelinkin olla koko jouluaaton rennosti yökkäri päällä, hupparin kera :) Tänä vuonna olenkin siis smurffina sinisissä :) Tänä jouluna ei ole ollut oikein joululahja fiilistä, joten päätin ostaa vain vanhemmilleni ja Kristiinalle lahjat. Ja toki itsellenikin ;) Niinpä myynkin mun tämänhetkisen kameran pois. Jos joku kaipaa Canonin EOS 450D kameraa missä kaulanauha, muistikortti ja kaukosäädin niin tarjouksia voi tehdä cammiwithus@gmail.com tällähetkellä korkein tarjous on 200€.

Kävin aamusella täyttämässä kaavakkeita kuntoutustukea varten, kun sairaslomaani jatkettiin yllättäen puolella vuodella. Hassua. Minä kun luulin että kohta palaisin jo kouluun.. No ehkä huhtikuussa sitten :)

Söin äsken mäkkiruokaa ja maha on niin hirmukipeä että melkein itkettää. Niinpä mä suuntaan nukkumaan jos vaikka kipu olisi aamulla kadonnut :)

Ainii, iki-ihana Urmas vauva lähtee perjantaina omaan kotiin, oi että tuota leikkisää tuholaista tulee ikävä ♡Tässä kuvia meistä :)

Girls night(s) out!

Ihana viikonloppu on takana tyttöjen kera. Oltiin Kristiinan, Ragdollin ja Punin kanssa Tukholman risteilyllä ja vietettiin laatuaikaa tyttöjen kera. Minä juhlin mun uutta päätöstäni elämässä; mä haluan ensimmäistä kertaa elämässäni tosissani parantua. Leppävaaran psykiatrisen poliklinikan päiväosasto oli hirveä paikka, ihmiselle joka ei pysty syömään tuntemattomien kanssa tai yksin muiden edessä. Päätin siis torstaina että minun osalta sairaalajakso sai loppua. Suutuin itselleni ja vihasin sairauttani kun taas kerran epäonnistuin. Kun lähdin kotiin, kävin kaupassa ostin kaksi kassillista ruokaa ja päätin että nyt saa riittää, minä haluan parantua!

Niinpä olenkin perjantaista asti syönyt hyvin, paitsi tänään vain kaksi kertaa. Eilen illalla sain inhottavan närästyksen joka on kiusannut minua siitä saakka, joten ruoka ei ole oikein uponnut. Huomenna taas tsemppaan! Ei tämä muutos helppoa ole, mutta haluaisin olla satuttamatta muita ihmisiä ja palauttaa yhden unelman itselleni. Ja toki minä itse haluan olla taas hyvin voiva, pirteä ja alkaa taas urheilemaan! Talvella ainakin pitää päästä snoukkaamaan ja pulkkamäkeen!

Kristiina ja Ragdoll hävisi ensimmäisenä iltana aalloille ja kömpi nukkumaan ajoissa, me jatkettiin Punin kera pilkkuun asti ja tavattiinkin kahteen tuttuumme! He liittyivät seuraamme myös seuraavana iltana kun kaikki tytöt jaksoi shoppailureissun jälkeen jatkaa iltaa pilkun ylikin! Pakko sanoa että kovin hiljainen oli Siljan laiva, mutta kyllä menoa ihan omalla porukallakin oli! Pikkuhiljaa muistankin taas kuinka kivaa on viettää tyttöjen kanssa aikaa, kun vielä sellaisiin hetkiin minutkin kutsuttaisiin useammin kun itse en viitsi kestejä järkkäillä ja muutenkin on edelleen niin hankalaa pitää sellaisiin ihmisiin yhteyttä ketkä eivät pidä minuun yhteyttä. Vaikka ovatkin minulle tärkeitä.

Pakko muuten kertoa mitä ihana nainen osastolla sanoi minulle; on niin harmi kun jää työelämästä pois, kuinka tyhjän päälle ihminen joutuukaan. Minulla ei ole kuin mieheni ketä näen viikon aikana, ei yhtäkään ystävää tai tuttua joka pitäisi yhteyttä kun jäin töistä pois, joten ole onnellinen kun sinulla on ystävä joka jaksaa pitää sinuun joka päivä yhteyttä. Olenkin aina yrittänyt sanoa kuinka kiitollinen olenkaan Kristiinalle että jaksaa joka ikinen päivä puhua kanssani, kuunnella valitustani ja elämääni missä ei tapahdu mitään. Hän on elämäni valo ja ilo ♡ Hän on antanut minulle uskoa huomiseen ja halannut kun sitä olen tarvinnut. On ihanaa kun on tuollainen ystävä joka saa jopa minut nauramaan! Ei ole helppoa olla vakavasti masentuneen ystävä. :)

Hirmuisesti kaikkea kerrottavaa tänne! Mutta jatkan huomenna niin joku ehkä jaksaakin lukea tekstit loppuun asti :D sekasikiösoppa. Öitä!

Tytöt Tukholmassa!

Nyt ollaan laivassa, kristiinan, hampun ja ragdollin kera ♡ ihanaa nauttia tyttöjen seurasta ja mennä shoppailemaan Tukholmaan.. ehkä joulutunnelman saa myös naapureilta mukaan koti suomeen :)

Nyt kahvilaan ja nauttimaan reissusta! Ihanaa viikonloppua!

Kun tilanne taas pahenee..

Mieli alkaa taas muutaman kaamos päivän jälkeen alkaa virkeytyä, mutta kroppa sen sijaan on taas erimieltä. Kuukauden tai ehkä reilun sellaisen verran tuli syötyä taas ihan liian vähän ja nyt se alkaa taas näkymään kropassa. Viikossa lähti kolme kiloa josta sainkin vain pahan mielen. Päiväosasto ei ole mulle se oikea paikka, koska luvattuja aamupaloja ei ole ollut ja jos olisikin niin ilman että muut syövät. Minusta ei ole syömään muiden seurassa, jos he eivät syö samahkoa määrää kuin minä.

Lounaalla taas on ollut monia vaihtoehtoja, mutta minä en pysty tällä hetkellä syömään ruokalassa joka on täpöten täynnä. Lähinnä tuntuu siltä että kaikki tuijottavat kuinka paljon minä syön. Tänään onkin edessä hoitokokous, jossa mietimme mikä minulle olisi paras paikka. Jorviin siirtyminen oli puheenaiheena eilen omahoitajani kanssa, mutta en tiedä enää tänään haluanko sinne. Ehkä tämän äärimmäisen kamalan väsymyksen takia.. Mutta kävin eilen kaupassa, ostin kaksi kassillista ruokaa ja päätin että nyt mä paranen! Mulla on nimittäin yksi unelma minkä mä haluaisin toteuttaa.

Kysymyksiinne vastaan nyt yleisesti tähän;

Kyllä mä olen ajatellut että miksi mä kirjoitan blogia, kyllä mä tiedän että tätä pystyt lukea jokainen kuka haluaa. Me ihmiset ollaan erilaisia ja minä teen asiani näin. Haluan lopettaa masennus- ja syömishäiriötabut ja puhua niistä. Aivan samanlaisia tauteja suurinosa on; kyllä minä parannun, niinkuin flunssastakin. Kun haen työpaikkaa tulevaisuudessa, menneisyyteni ei ole salaisuus. Työntekijänä olen huippu ja olen ollut jokaisessa työpaikassa kuin omassa yrityksessäni, liikevaihtoon katsoessa. Kun tapasin M:n baarissa, sanoin hänelle ensimmäiseksi "ei muhun kannata tutustua, mä olen pahasti sairas tällä hetkellä". Uusissa suhteissakaan sairauteni ei siis ole salaisuus vaan puheenaihe.

Ystäviltänikin toivoisin ja uskoisinkin että minulle puhutaan päin naamaa, eikä täällä. En kutsuisi tuollaista käytöstä ystäväni sanomaksi, minulla ei ole kuin kourallinen ystäviä, kukakohan sinä niistä olet?

Ja kyllä, mä taisin päätyä siihen että mä olen yksin nykyään, sana tapaileminen ahdistaa. M on kyllä mulle tärkeä ihminen ystävänä. Ja luulenpa että välitän liikaa Mäksystä että pystyisin satuttamaan häntä mitenkään.

Rakkaat lukijat, kommenteistanne.

Viimeaikaiset julkaisemattomat kommentit ovat herättäneet minussa ajatuksia ja ajattelinkin kertoa teille arvon lukijat että kirjoitan tätä blogia itselleni, en teille. Toki toivon että joku teistä voisi saada apua minun ongelmistani, omaan elämään tai ymmärtämään läheisiänne jotka sairastavat vakavaa masennusta, syömishäiriötä tai jotain näihin rinnastettavaa.. Mutta päätarkoitus on se että minä itse pystyn purkamaan tunteitani, juuri niitä mitä päässäni milloinkin liikkuu. Ei en ole tekemässä itsemurhaa, vaikka niin välillä kirjoitankin. Kirjoitan vain sitä mitä päässäni liikkuu, jotta en jää yksin ajatusteni kanssa.

Sääliä en teiltä hae, enkä edes tarvitse. Itsesäälissä välillä ryömin, mutta siksi kirjoitinkin sen tänne, koska niin pääsen siitä eroon. Kirjoitan myös usein tekstiä omalla tavallani, jolloin harva lukija ymmärtää oikean tarkoituksen. Juttelinkin eilen Kristiinan kanssa asiasta pitkän tovin ja hänkin sanoi että ei aina ymmärrä tekstejäni. Kommentteja en kaipaa blogiini, siksi en tätä kirjoita, toki niitä saa kirjoittaa jos ja kun niin haluaa. Mutta se ei ole tämän blogin pääasia. Mutta olkaa kuitenkin rakentavia kommentteja kirjoittaessanne, laitan kyllä kriittisetkin kommentit, kunhan ne ovat perusteltuja. En julkaise pelkkiä haukkumisianne jos ne eivät ole kirjoitettu rakentavasti.

Cammi kiittää ja kumartaa.

Ei kyse oo susta, mä oon elämäni päähenkilö.

Minulta on kaikki kaunis viety käsistä. Kaiken väärän ottanut tilalle. Tunteeni on rikkirevitty ja yrittänyt korjata niitä minun tavallani. En osaa olla yksin, kaipaan sinua. Minusta ei ole tähän, menen vain enemmän sekaisin ja en tiedä mitä enää ajattelen. Aion opetella olemaan yksin, parantaa minut ja sieluni, pääni ja tunteeni. En keskity enää sinuun, en ajatuksiisi. Olen yksin.

Kömmin tänään sänkyyni, otan koirat kainalooni ja itken pahan oloni pois. En välitä enää sinusta, keskityn vain itseeni. Jätä mut rauhaa, mä haluun olla yksin. En haluu kuulla susta sanaakaan, mulla on niin paha olla. Sairaala pahentaa mun oloa, viisivuotias mä tuun esille, lopetin syömisen taas ja kiukuttelen. Mä oon kolmaspyörä omassa elämässäni, joten mä jään sivuun ja huudan please, Don't leave me!

Näin se mieliala muuttuu.

Olin aamulla kirjoittamassa blogiin näin:

Tänään mulla on erityisen lämmin fiilis niin päässä kuin sydämessäni.

Se kuitenkin jäi kesken ja nyt mä kirjoitan näin:

Voikohan kenenkään elämä olla näin kamalaa kun mun? Mä olisin taas niin valmis hyppäämään kalliolta alas. Istuin just tunnin suihkun lattialla ja itkin kovaan ääneen. Mä menetin tänään rakkaan ihmisen mun elämästä. Ei se ei kuollut, mutta mulle se kuoli. Kun toinen satuttaa toista, haavat ovat syviä ja ne sattuu. Kun uskaltaa alkaa parantaa niitä, epäluottamus repii ne suurempana auki. Kun toivo paranemisesta alkaa, olenkin yhtäkkiä hyppäämässä kalliolta alas.

Musta alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä että mä voisin erakoitua omaan kotiin, yksin. Sulkea puhelimen, netin ja olla kaukana jokaisesta ihmisestä jonka maa päällään kantaa. Miehistä on vain ongelmia mun herkkään mieleen ja tuntuu taas että mä en kestä ihmisiä mun arjessa. Vanhemmat on pahimpana tällä hetkellä. Kamala sanoa, mutta onneks ne lähtee kohta kolmeksi kuukaudeksi pois.

Kai oli huono juttu unohtaa kaikki lääkkeet kotiin kolmeksi päiväksi, kun mieliala on taas näin paskana. Onneks mä pääsen aamulla sairaalaan. Mut jotenkin en kyllä oo vakuuttunut siitäkään paikasta.. huoh. Nyt silmät kiinni.

Hyvästi.

Unirytmi...

Taitaa olla aika sekasin kun väsymys on ottanut vallan elämässäni. Viime yönä taisin nukkua 10h, jonka jälkeen olin edelleen aivan puolikuollut.. Nyt nukuin about 4h ja heräilen kokoajan. Pitäis kai herätä vaan joka päivä väkisin aamulla.. Oon ollutkin koko viikonlopun kyläilemässä, M kun lähtee taas huomenna juorukerhoilemaan pariksi viikoksi. On ihanaa kun pystyy puhumaan kaikesta toisen kanssa ja vaan hengailla. Tänään kyllä käytiin ekaa kertaa shoppailemassa yhdessä ja eilen käytiin M:n paikallisessa, josta jatkettiin mun kaverien kanssa meiän vakkaribaariin. Oli kivaa kun pojat tais tulla keskenään hyvin toimeen :)

Nyt siis virallisesti me kai tapaillaan toisiamme, vaikken olisi ikinä uskonut :D Puuma, tai M:n sanoin Hyeena on näyttäny kyntensä. Aika hullua, katsotaan kauan me jaksetaan kattella toisiamme viikonloppusin. Niin kauan ainakin kun on hauskaa :) Eikä kyllästy toisen naamaan, tai vois myös sanoa että niin kauan kun M jaksaa kattoa mun syömispelleilyä. Viikonloput kun on vaikeimpia ja me nähdään vaan viikonloppuisin :D Sillä meni pikkusen hermo ruokakaupassa mun kanssa xD Ja kun kerroin mun kamalasta vuodesta niin hyvä kun toinen ei alkanut kiehumaan, koska yritin lopettaa mun elämän. Viime viikolla kun pistin mun kesäisen kuvan sille niin siitäkin tuli puhe ja oon kuulemma kamalan näkönen siinä kun oon niin laiha. En kyllä mun mielestä ole tuossa laiha.. :D Vähän erinäkönen vaan :)

Tupakkalakko on pitänyt, vaikka välillä on vaikeeta tehny :D Onneks tuo vieruskaveri on tehnyt asian mahdottomaksi :D Pikkuhiljaa onneks alkaa väsyttää kun on kuunnellut kohta tunnin tuota tuhinaa korvan juuressa. Jos sais nyt nukuttua seuraavat 5h, ennenkuin herätyskello soi :) Toivottavasti te nukuitte paremmin kun mä! ♡

Laitoinkin teille vielä nähtäväksi tuon mun kesäkuvan Kristiinan kotoa ja syksyn kuvan Egyptissä. Ei ero edes oo kun 10kiloa.. Musta en kyllä ollut edes laiha, kun olin huonoimmassa kunnossa. Kroppa ja sydän vaan meinas pettää.. Siks oon tyytyväinen kun lihoin, koska enää ei fyysisesti tunnu niin pahalta..

Joululahjaidea.

Hei!

Ihan mahtavaa! Mulla on ilo tarjota kaikille ihana tupperware joululahjaidea! Smooth Chopper on mainio smoothien tekoon, sipulin yms. Leikkaamiseen, munakkaiden vatkaamiseen ja pienien taikinoiden tekoon!

Montakos teidän pukinkonttiin laitetaan? Kerro se minulle: cammiwithus @gmail.com

Unilääkkeet!

On vihdoinkin 11, 5kk jälkeen lopetettu! Melatoniinia syön vielä, kun nukkumaan meno ilman unilääkkeitä pelottaa. On niin hassua että miks nukkumaan menemisestä on tullut niin pelottavaa? En tajua.. Näin ainakin saan unta ja on ihanaa nähdä että jotain parannusta on tapahtunut.. Tupakointikin vois olla loppumassa, ellei nyt jotain ahdistavaa elämässäni vielä tapahdu. En halua olla lääkkeistä riippuvainen, mieluummin poltan ahdistukseen kuin otan ahdistuslääkkeen. 2 päivänä tullut vain poltettua. Ensin oli 3pv tauko, 2pv tupakointia kun ahdisti niin paljon ja taas 2pv ollut taukoa :) Ehkä se tästä? Jos ei lopu niin ainakin vähenee paljon! :)

Nyt nukkumaan että huomenna jaksaa opiskella tupperwaren urakurssilla ja sitten illemmalla näänkin M:n :) Hassua kun ei olla nähty 2 viikkoon.. Mutta ihanaa päästä halittavaksi!

Hyvää yötä!

Hirttoköyden tarpeessa.

Viimiset päivät on ollu hulluutta täynnä. Mä oon sekasin ku mikäkin. Ei tällästä voi tapahtuu kun tänä vuonna, onneks se loppuu kohta. Näköjään joku on enemmän sekasin kun mä.

Koti-ikävä.

Mulla tuli yhtäkkiä ihan hirvee koti-ikävä. Mutta ei mihinkään olemassa olevaan kotiin, vaan pikemminkin ikiomaan kotiin. Missä mä saisin asua yksin, missä olis mun koirat ja mun huonekalut ja mä olisin sisustanut sen omilla tavaroilla. Mullahan ei ole oikeestaan muuta kuin mun sänky ja sohva ja keittiökamat enää jäljellä. Koska mä myin kaiken mun omaisuuteni pois. Unelmissa siintääkin valkoinen uusi koti, jossa olisi piha. Mä en kaipaa kun koiriani, isoa keittiön ja olkkarin yhdistelmää jossa voin viettää aikaa ihanien ystävieni ja perheen kanssa. Haluaisin sen verran kokoa asunnolle että voisin pitää joulun minun luonani ja kutsua sinne perheeni ja sukua  myös.

Mä niin kaipaan omaa rauhaa, siis yksityisyyttä elämälleni. Vanhempien kanssa asuminen on ollut ihanaa siihen asti kun sain heiltä apua ja tukea sairauteeni, en olisi pärjännyt missään muualla tuota aikaa. Mutta pikkuhiljaa luulen pärjääväni yksin, vaikka syömiseni onkin kieroutunutta niin minä syön joka päivä. Enää en valehtele itselleni ja tajuan että minun on syötävä edes vähän jotta pysyn elossa. En halua enää niitä kipuja, rytmihäiriöitä ja huonoa oloa mitä minulle alkuvuodesta tuli.

Unelmoin tulevaisuudesta.

3. Sairaalajakso.

Aamulla alkais mun 6 viikkoa kestävä hoitojakso ja kyllä myönnän tarvitsevani sitä! Ekaa kertaa pitkästä aikaa, toivon todella parantuvani. En jaksa enää olla sairaslomalla, haluan alkaa elää. Minulla on myös liian ikävä itseäni, haluan oman persoonanani takaisin! En kestä masennusta, koko vuosi on ollut niin kauhea. Haluan oppia syömään niin että tulen toimeen, syödä taas lettuja ja herkkuja. Olla stressaamatta ruoasta ja selvitä ruokakaupasta ilman ylimääräisiä sydämen lyöntejä.

En ole polttanut enää 3 päivään ja mulla on vähän jännitystä että miten kestän sairaalassa ahdistusta, ilman tupakkaa. Mulla oli syy lopettaa tupakointi, mutta en enää tiedä onko se oikea syy lopettaa. Voin kertoa että tää elämä ei osaa olla yllättämättä, mutta en vielä tiedä miten mun pitäis suhtautua asiaan.. Oon tosi varpaillani ja en oikeen tiiä mitä mun päässä liikkuu taas kerran.

Tänään mä tein aamupalaa klo 21.00 ja tiputin jauhelihat keittiön lavuaariin.. Näin mä xD ratkaisin asian :

Kuka minä olen?

Minä en ole enää se ihminen kuka minä olin, en tunne itseäni, en tunne minun tunteitani. Minusta tuntuu kuin joku muu olisi vallannut mieleni, koska minulla on kokoajan paha olla. Yritän löytää itseäni, mutta tuntuu että se juoksee minua karkuun. Minusta on tullut äärimmäisen herkkä, haavoittuva ja surullinen. Mutten kuitenkaan osaa itkeä muiden nähden, muutan kaiken nauruksi, niinkuin aina olen tehnyt. Piilotan pahan olon naurun taakse ja näytän vahvalta, yksin ollessani purskahdan itkuun ja jos joku näkee pyyhin kyyneleet ja esitän kaiken olevan hyvin.

Minulla o  ikävä itseäni, minun omaa vahvaa minääni. Sitä kun jaksoin nähdä ihmisiä, tehdä työni täysillä ja kiinnostua opiskelusta. Nyt mietin pakokeinoja, miten alkoholi tai huumeet parantaisi oloani? En usko että minusta koskaan olisi oikeasti sekaantumaan aineisiin, mutta alan olla niin epätoivoinen itseni kanssa. Haluaisin vain  luovuttaa elämäni. Inhoan itseäni niin paljon, en ymmärrä itseäni.

Ehkä tiistaina alkavasta hoitojaksosta on minulle apua.. Toivon sitä todella.

Lauantaita ja sunnuntain morkkiksia.

Tiedättekö sen tunteen kun tajuaa olleensa tyhmä. Sen kun morkkikset ei tule siitä että itse oli tyhmä, vaan siitä kun toinen ihminen oli vielä tyhmempi. Niin tyhmä että toivoisin ettei häntä olis olemassakaan. Mä luulin että tässä maailmassa olis olemassa poikkeus, mutta ei, turha elämässä on pitää sellaista ihmistä joka tekee mulle tahallaan pahan mielen. Tosin ennemmin tuo käytös oli todella säälittävää. Yök.

Mä tässä makoilen ja toivon että ihminen joka saa mut nauramaan olis täällä. Joka jaksaa panostaa muhun ja mun hyvinvointiin. Mutta ei, se treenailee metiköissä palomies hommia. Onneks ihanat ylläripuhelut ja viestit piristää mun odottavia päiviä. Onneksi tuo Kaapo halii ja pussailee mua täällä, niin ei oo yksinäinen olo (siis Kristiinan ja T:n koira). Harmittaa oikein olla näin ihmisriippuvainen ihminen joskus, kun en yhtään tykkää olla yksin.

Eilen oli shamppanja päivä, ajattelin että sitä pulloa en enää viidettä kertaa halua muuttaa omaan kotiini. Niinpä Cherylin antama pullo tuli korkattua eilen ja molemmat Nikot huuhdottua lopullisesti elämästä. Se oli kyllä sen verta kuivaa, että ei toiste tule juotua :D onneksi noille ihanille maistu munkin puolesta :)

Jos nyt jaksaisi alkaa nousta sängystä ja miettiä miten pääsisin kotiin :)

Posliinin halailu päivä.

Mä en kyllä osaa ottaa koskaan rauhallisesti. Istuskeltiin iltaa Kristiinalla ja lähin sit yksin ulos, kun menojalka alko vipattamaan.. Ei siis taas mitään järkeä.. Tänään oonkin toivonu etten olis lähteny kun olo on niin karsee. Aamun halailin vessanpönttöä ja nukuin kuumassa suihkussa. Pikkuset tärinät päällä. Pitäis varmaan alkaa syömään kun tämmönen megadarra tuli, vaikka en edes juonut paljoa. Kroppakin yrittää taas kertoa että veriarvot ei oo ihan kohdillaan kun se on taas täynnä mustelmia.

Nyt pitäis muutama tunti hoitaa Nasi kummitusta :) Toivottavasti pysyn hereillä! x)