Viimeaikaiset julkaisemattomat kommentit ovat herättäneet minussa ajatuksia ja ajattelinkin kertoa teille arvon lukijat että kirjoitan tätä blogia itselleni, en teille. Toki toivon että joku teistä voisi saada apua minun ongelmistani, omaan elämään tai ymmärtämään läheisiänne jotka sairastavat vakavaa masennusta, syömishäiriötä tai jotain näihin rinnastettavaa.. Mutta päätarkoitus on se että minä itse pystyn purkamaan tunteitani, juuri niitä mitä päässäni milloinkin liikkuu. Ei en ole tekemässä itsemurhaa, vaikka niin välillä kirjoitankin. Kirjoitan vain sitä mitä päässäni liikkuu, jotta en jää yksin ajatusteni kanssa.
Sääliä en teiltä hae, enkä edes tarvitse. Itsesäälissä välillä ryömin, mutta siksi kirjoitinkin sen tänne, koska niin pääsen siitä eroon. Kirjoitan myös usein tekstiä omalla tavallani, jolloin harva lukija ymmärtää oikean tarkoituksen. Juttelinkin eilen Kristiinan kanssa asiasta pitkän tovin ja hänkin sanoi että ei aina ymmärrä tekstejäni. Kommentteja en kaipaa blogiini, siksi en tätä kirjoita, toki niitä saa kirjoittaa jos ja kun niin haluaa. Mutta se ei ole tämän blogin pääasia. Mutta olkaa kuitenkin rakentavia kommentteja kirjoittaessanne, laitan kyllä kriittisetkin kommentit, kunhan ne ovat perusteltuja. En julkaise pelkkiä haukkumisianne jos ne eivät ole kirjoitettu rakentavasti.
Cammi kiittää ja kumartaa.
Kysyn tätä niin kauan ku vastaat- erositteko M;n kanssa ?
VastaaPoistaIloitsin vaan siitä romanssista ja sen pojan hyvästä vaikutuksesta suhun ja siitä et se tuki ja kannusti sua, piti hyvänä ja rakasti.
VastaaPoistaTyttönen, sun ei tätä tarvitse julkaista.. mietin vaan omassa mielessäni tätä asiaa tänään. Tulevaisuutesi kannalta, mieti tarkkaan haluatko omalla nimelläsi/kasvoillasi kirjoittaa ihan kaiken pahan olosi nettiin? Et kenties koskaan saa sitä pois. Uskon vakaasti sinun tervehtyvän, en vain jaksa uskoa tämän valitsemasi paikan olevan parasta kannaltasi. Toki jollei muuta kanavaa ole, jossainhan sinun on ajatuksia purettava. Olet varmaan jo miettinyt tätä asiaa useamman kerran, silti toivon ja pyydän, harkitse/puntaroi vielä kerran. Tätä lukee moni ihminen keneltä olet saanut jo puukkoa selkään ja annat mahdollisesti muutamille uusia aseita satuttaa sinua.
VastaaPoistaMinä itse sain puukkoa selkään koko peruskouluni ajan ja edelleen 31-vuotiaana tunnen epävarmuutta käytöksestäni ja ulkonäöstäni, vaikka nyt jo paremmin tiedän ettei kiusaamiseen ollut mitään syytä. Samoin tunnun löytävän kumppaneikseni ihmisiä joille olen ainoastaan esine tai rahoittaja.
Mä ihmettelen usein sitä, että miten haluat kertoa niin henkilökohtaisia asioita itsestäsi netissä, jossa jokainen ihminen voi lukea kuinka välillä esim. mietit itsemurhaa? Mä en halua laittaa itsestäni edes yhtä kuvaa nettiin,niin tuntuu _todella_ oudolta, että sä kerrot todella vapaasti elämästäsi täällä. En yhtään ihmettele jos tulee ikävää kommenttia.
VastaaPoistaMun mielestä on hienoa, että uskallat Noora avoimesti kertoa asioista & tunteista. Totta on, että kuka vaan ne voi täältä lukea ja käyttää hyväkseen, mutta kyllä kaikennäkösesti juorut ja jutut liikkuu ihmisten suusta suuhunkin.. Jos tämä tapa auttaa tunteiden ja ajatusten purkamisessa, niin anna menna vaan! Mun mielestä on parempi olla avoin, ku piilotella asioita.
VastaaPoista-Ansku
löysin tän sun blogin ihan vahingossa, ja täytyy sanoa, että tuntuu siltä kuin omia ajatuksia lukisi, kaiken muun kuin syömishäiriön osalta. itsellä myös vakava masennus ja tosi moni sun postauksista voisi olla kuin omani, jos bloggaisin. kiitos rohkeudesta kirjoittaa avoimesti, auttaa varmastia sua itseäs ja myös monia muita. kaikkea hyvää sulle elämään :)
VastaaPoistakiitos kommentistasi! mä toivon että mun avoimuudesta on hyötyä muille! se on ollut tarkoitus tätä perustaessa!
Poista