Sushi!

Onpas ollut kiva päivä, tuli nähtyä vaikka ketä! Ihania entisiä työkavereita ja Jensku. Jotenkin hassusti kävi niin että Jensku ei löytänyt mitään ja mä löysin takin jota oon ettinyt monta vuotta! Jes! Esittelen sitä myöhemmin!

Äsken kävin lounaalla, välipalalla ja päivällisellä syömässä sushia! Se olis taito jonka haluaisin osata; siis sushin tekeminen :) Tässä herkkupaloista kuvaa! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Ystäviä koko viikonloppu!

Ah ihanaa mikä pirteys! Nukuin viime yönä vajaa 10h ja hieman on kivempaa kun jaksaa. Tänään olis vuorossa hoitajan tapaaminen, ihanan entisen työkaverin läksiäiset ja ihanan Jenskun kanssa Helsinkilään menoa. Eilen oli villi ilta kotona, siskot ja niiden lapset oli kylässä ja voi että kaksi kummitusta saikin menoa aikaseksi! Siellä kinasteltiin leluista ja millon kumpikin satutti toistaan.

Onneksi tuo ystävyys rauhottuu jossain vaiheessa, vaikka tosin vielä aikuisenakin osataan toisia satuttaa. Se on hassua mielestäni. Huomenna onkin yhtiökokous ja sen jälkeen onkin Annian synttärijuhlat, toivotaan että olis hyvä sää niin voitais olla 10. Kerroksen katolla ihailemassa näköaloja :)

Tältä meidän meno voisi huomenna näyttää synttäreillä?

Espadrilloja ja tatuointia.

Käväsin ostamassa pikasesti mukavemmat kengät jalkaan ja espadrillot olikin hurjassa alessa. Sain pinkit, turkoosit ja oranssit espadrillot 8euron hurjaan hintaan. Ehkä jotkut säilyy ensi kesäksikin! Seppälä ei tällä kertaa pettänyt.

Olenkin juuri matkalla Kamppiin, Vida Loca tattoo shoppiin mittauttamaan ja suunnittelemaan mun tulevaa tatuointia! Oon niin fiiliksissä, kohta mä tosiaan nään millainen mun koko selkä on pian!

Kävin ostamassa myös Elämä lapselle konserttiin liput, lähdetään Kristiinan kanssa vahtimaan sinne mun serkkua ja sen kaveria :D hauskaa!

Salaattiaika.

Kävin näkemässä ihania ystäviäni ja tarkotuksena oli mennä juhlimaan sen jälkeen Annian synttäreitä sushille, mutta hän olikin tullut kipeeksi niin meninkin syömään mun sairaalatyttöjen kanssa Forumiin. Huonona päätöksenä otin lämpimän lohisalaatin ja siihen olikin tungettu kaikkea mitä inhoan; fetaa, oliiveja, öljykastiketta, maa artisokkaa ja papuja.. No sain mä siitä lohen ja osan perussalaattia syötyä :-) Mutta onneks ystävien seura oli ihanaa!

Nyt suuntaankin ihanan Punin luokse nauttimaan ihanasta ulkoilmasta ja uudesta terassista. Jei!

Uusia kuulumisia.

Olin tylsistyä eilen kotiin, joten lähdinkin omistusasunnolleni ja pääsin naapurin kanssa yhteisaikataululla tekemään pihamme patiota. Remppa-Noora keksikin taas monta uutta juttua miten pihaa voi parantaa tulevaisuudessa. Ihanaa kun grillipatio on kohta reilassa ja pääsee vihdoinkin asukkaat nauttimaan ulkona grillaamisesta. Iso hiekkakuorma pitäisikin tänä vuonna vielä tilata pihaan niin saisi luonnon valtaaman pihan hyötykäyttöön. Jei! Jos joku tietää halvalla saatavaa sorakuormaa niin otan tiedon ilolla vastaan!

Eilen värkkäsin itselleni ensimmäistä kertaa geelit kynsiin, aiemmin olen tehnyt vain akryylejä. Ihan näppärää hommaa ja uusilla aineilla siihen meni huimat 10 minuuttia. Olipa helppoa!

Jos tänään kerkiän niin yritän nopeasti käydä Helsingin hiustukut läpi ja katsoa löytyykö sieltä yli 60cm teippipidennystä. Saisi tukan kuosiin taas kesän lyhyttukkaisuuden jälkeen :)

Näänkin tänään mun ihania sairaalatyttöjä ja vertaistuki onkin kaivattua, syömiset on taas aikas unholassa. Pitkiä paastoja ollut taas viikon ajan kun en vain muista syödä säännöllisesti ja eilen illalla kun söin tai ehkä ennemmin ahmin ruokaa suuhun niin tuli ihan järkyttävän huono olo eikä enää teekkään mieli ruokaa ollenkaan. Puuh. No säännöllisyys puuttuu elämästä muutenkin, mutta nythän mun pitääkin vaan opetella elämään syömisen kera. Mutta miks sen pitää olla niin hemmetin hankalaa? Mä taas pelkään että jojotus painon kanssa alkaa ja se on niin helvettiä. No ehkä tytöt kertoo mulle faktoja kun kohta nään ne. Ja illemmalla sitten onkin ruokatreffit ihanan Annian synttäreiden kunniaks. Jeii! :-) Pakko tehdä ruokatreffejä että tulee syötyä enemmän kuin kerran päivässä..

Tässä kuva mun omista kynsistä kera geelin!

Teippipidennykset?

Ajattelin kysellä teiltä, jos sinne puolelle ruutua olisi sattumalta yksi tai useampi kampaaja eksynyt. Onkos teillä tietoa mistä hiustukuista saisi 60cm - 90cm pitkää teippihiusta? Mun pidennykset alkaa olla varastettuna siskon päähän ja leikeltynä 50cm pituseksi, niin olisi kivaa saada kunnon paksu tukka myös omaan päähän. Mutta kun mun hiukseen ei piikkisuora hius toimi, enkä myöskään haluaisi alle 60cm pituista hiusta.

Mulla on ollut pidennykset jo niin monta vuotta että nälkä kasvaa ajan myötä, myös hiusasioissa ja siksipä haluaisinkin mahdollisimman pitkää, mustaa tukkaa päähän :) Mutta kun mä en millään löydä muuta kuin 60cm kiharaa, niin kai se pitää siihen tyytyä ellei joku osaisi kertoa parempaa vaihtoehtoa! :)

Tiistai on toivoa täynnä!

Ihanaa nyt on maksettu Egyptin reissu, minne lähdetäänkin ihanan Kristiinan kanssa kahdestaan! Meiän oma rakkauspakkaus loma! Ihanaa :D Hotellista voisin sanoa että se on IHANA, kohteesta voisin sanoa että se on IHANA ja seura on kaikista IHANINTA! :D

Kristiina laskikin jo monta päivää on lähtöön, mutta niitä on vielä ihan liikaa ei voi vielä alkaa laskea. Yli kuukausi. Lähetään siis Sharm el Sheikkiin, Na´ama Baylle. Tässä kuvaus hotellista:

Viehättävä ja viihtyisä hotelli sijaitsee erinomaisella paikalla rannalla, Na´ama Bayn keskellä. Hotelli koostuu päärakennuksesta sekä kauniin puutarhan keskellä olevista bungaloweista. Kaksi uima-allsta (n. 700 ja 350 m2), joista pienempi aikuisten allas on lämmitetty (n. 22 c, marras-huhtikuu). Veden lämpötila saattaa vaihdella vuorokauden aikana ulkoilman lämpötilan mukaan. Useita baareja ja à la carte -ravintoloita. Kukntosali ja spa-hoitola. Pesulapalvelut. Sukelluskeskus. Omalla ranta-alueella aurinkotuolit ja rantabaari.

Kommenteista.

Kiitos kun jaksatte kommentoida blogiini. En ymmärrä miksi äitin tietokone sekoaa aina kun yritän vastailla teille, teen sitä siis silloin kun on aikaa istua tabilla tai jaksan näpytellä puhelimella.
Ihmettelen kommentteja syömishäiriöni olemassa olemisesta. Kyllä, minulla on syömishäiriö, olen ollut sen takia hoidossa. Kyllä, minua pahemmin sairastavia on mutta myös lievemmin oireileviakin, kaikilla se on silti kamala tauti. Ja kyllä, jokainen syömishäiriöinen reagoi omalla tavallaan. Ja kyllä, minä yritän päästä siitä eroon ja antaa vihdoinkin itselleni luvan syödä. Miksi minun pitäisi todistella jollekin syömisiäni ja miksi minun pitäisi kokea huonoa omaatuntoa siitä että yritän parantua?
Toiseksi menneisyydelläni ei ole mitään väliä. Se on mennyttä aikaa, jota en halua kommentoida pahemmin. Siksi en myöskään julkaise kommentteja liittyen entiseen poikaystävääni. Virheistä on opittu ja toivon nykyisen Nikon eli blogissani "Mäksyn" ja minun tilanteeni muuttuvan sellaiseksi mitä se oli ennen sairastumistani; täydelliseksi rakkaustarinaksi. Hänestä kerron mielelläni lisää. :)
Kiitos ymmärtäväisyydestanne ja ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Hoihoi!

Elossa ollaan, vaikka lauantaina epäilinkin jo hetken selviänkö pääkivustani.. Olipa viikonloppu taas kerran ihanaa aikaa! Näin paljon kavereita ja nukuin Mäksyn kainalossa tähän päivään asti. Kävin perjantaina tatuoijan luona ja varasinkin ajan samantien! Kolmen viikon päästä mä sitten oonkin enemmän tatuoitu tyttö. Lisäksi Pietarin matka on maksettu ja Egyptin reissu varattu!
Vitsi että on niin ihanaa! Kivaa että on vihdoinkin jotain mitä odottaa hirmuisesti!
Tänään olinkin kokovartalo hieronnassa ja nyt on olo niin raukea että tekis mieli käpertyä peiton alle ja mennä nukkumaan :) Taidanpa siis katsella tänään vain telkkaria kotona.

Namnam!

Kristiinan kanssa käytiin kaupassa ja päätettiin pitää herkkupäivä! Pari siideriä kylmässä ja lohiuuniperuna rapupatonkien kera lautasella! Ihanaa viikonloppua kaikille! :-)

Taas..

Miten mä taas valvon tähän aikaan kun unilääkkeet pitäisi ottaa joka ilta samaan aikaan, kahdeksan pintaan. Mietin onkohan parempi olla tänään ilman ja olla nukkumatta, vai ottaa ja nukkua huomenna super pitkään? Vaikeita päätöksiä ;)
Taidan kokeilla olla ilman. Jos sitä joskus alkais väsyttää. Käväsin äsken taiteiden yössä moikkaamassa kavereita, mutta olipa pettymys. Kaikki oltiin melkeinpä jo purettu. Missään ollut taiteesta vilaustakaan ja kadut tulvi humalaisia ja huumehörhöjä.. Ei ollut ihan minun juhla. No tulipahan käveltyä Helsingin keskusta läpi :)
Näin yöaikaan mä kaipaan aina ihania tekstiviestejä mitä vois lueskella ja saada perhosia vatsaan. En ymmärrä miks miehillä ei voi olla semmosta pientä hempeys puolta, että saisi tytön hymyilemään edes viestin välityksellä. Ehkä tuo kyseinen ihminen vielä joku päivä oppii ottamaan muitakin huomioon..
Kai se pitää laittaa pää tyynyyn, niin ehkä se uni vois tullakin, tai sitten ei. Tylsää kun ei oo yhtään karvakuonoa kainalossa tuhisemassa :(

Pentuja!

Oi että, mä en kestä kuinka pieniä nuo hauvavauvat on! En oo koskaan käynyt katsastamassa vain yhden päivän vanhoja chihupentuja! Ihanat tyttö ja poika syntyivät eilen päivällä, tyttö on ruskea ja poika musta. Molemmat painavat neljäsosan jauhelihapakkauksesta eli hurjat 100grammaa! Stara on ihan loistomamma ja hoivaa vauvoja toosi hyvin, äsken tosin kävin antamassa pikkusen sisäfilettä niin kyllähän sieltä mun oma ahmatti löyty!
Molemmat vauvat on jo varattu kuulemma kauan sitten ja on menossa varmastikin hyviin koteihin. Tänään huomasinkin aamusella kun heräsin että valkoisella tyynyliinalla oli verta ja sopivasti Ursulankin juoksut alkoivat ja nyt joudunkin jättämään mun toisen lapsenkin astutettavaksi ja herpesrokotteeseen. Onneksi ne onkin mun isomman vauvan vimpat pennut ja sitten sitä ei enää koskaan tarvii päästää kotoa pois! :)
Tässä kuva ihanuuksista!

COSTUME.

Kävin eilen ruokakaupassa ja löysin uuden lehden; COSTUME:n. Ahmin koko lehden pikaisesti bussimatkalla ja tykkäsin paljon lehdestä. Erityisesti kiinnostuin tuohon että myös me lukijat halutaan mukaan lehden tekoon. Kolme eri bloggaajaa onkin jo palkattuna myöskin lehteen, yksi blogi niistä olikin minulle jo tuttu entuudestaan; Erikan NUDE -blogi josta olen löytänyt inspiraatiota aiemmin jo kynsien tekoon sekä löytänyt ihastuttavia meikkivinkkejä.

Oletteko te kerenneet vielä tutustua ko. lehteen? Hinta on nyt kaupoissa vain 2€ (norm. 6,90€). Näin COSTUME:n facebook sivulla kerrotaan lehdestä:

Costume on 22.8 lanseerattu julkaisu, joka kertoo kaiken, mitä muodista ja kauneudesta kannattaa tietää. Kansainvälistä muotia käden ulottuvilla, ryyditettynä runsaalla kotimaisten muotivaikuttajien materiaalilla -- suunnittelijoiden, bloggaajien ja Sinun. Tsekkaa myös Costume.fi ja tule mukaan lehdentekoon!

Pääkipu.

Oi että tänään on ihana pääkipu seurannut mua siitä saakka kun laitoin silmälasit päähän pitkästä aikaan. Mä oon niin huono silmälasien käyttäjä.. Mulla kun on vaan hajataittoa niin ei huomaa eroa ilman laseja tai lasien kanssa, muuten kun tän ihanan pääkivun merkeissä.. Mitenkäs ruudun silläpuolen on totuttu pitämään laseja vai kannattaako se vaan käyttää piilareita? Mä en ole niihin vielä uskaltanut tutustua..

Tänään oli aika rankka päivä, tulevaisuuden mietintää, pelottavia asioita ja syömisen opettelua.. Mutta myöskin ollut ihanaa! Kävin mun ihanan sairaalakaverin kanssa syömässä! Ja mehän syötiin PITSAA ja kokonaan syötiinkin! Haha! Siitäs saat tyhmä tauti, me vedetään sua lättyyn yhteisvoimin! :D Ajattelinkin laittaa tähän kuvan 2000 kcal ruoista. Näin paljon mä en syö tosin päivässä, suostuin 1600kcal ruokavalioon koska mulla on niin hirmuinen pelko lihoamiseen ja muutenkin kun en vielä liikukkaan pahemmin niin ei tuo ruokamäärä tarvitse hirmuisesti enempää olla. No mutta tässä 2000kcal päivää pitkin upotettuna! Ja lisäksi mulle tehty ateriasuunnitelma jonka sain sairaalassa, toivottavasti näistä saa selvää. Tää tabi ei oo paras noiden kuvien eikä niiden oikeinpäin laittamisen kanssa :(

Tättärää!

Lääkärissä käyty, saikkua pari kuukautta lisää ja sit toivotaan että olis jo koulukuntoinen! Tulevaisuudessa siis jotain tavotetta :) Lähtipähän iso paino hartioilta, kun sai tietää seuraavien kuukausien ohjelman. Vielä on siis aikaa toipua tästä kaikesta. Tää viikko on taas mennyt tsempatessa syömisen kanssa, pari päivää on menny taas kaavojen mukaan. Vielä on edessä muutama tärkeä tieto edessä, yksi verikoetulos ja Staran synnytys edessä. Voi että mua pelottaa ja jännittää.
Kohta on siirtyminen ruoansuunnitteluryhmään sh-klinikalle. Se onkin viimeinen laatuaan ja enää jää yksi hoitajan tapaaminen siihen sairaalaan. Katsotaan mitä vinkkejä mä vielä saan arjen pyörittämiseen ruoan kanssa. Muutama ostos tuli tehtyä tässä Sellossa pyöriessä, vaikka säästökuurin pitikin alkaa. No mutta nyt menee lompakon nyörit kiinni ja Pietarin reissua kohti silmät. Ja ehkäpä Egyptiä myös, jos vaan saadaan aikataulut täsmäämään ystäväni kanssa! Jeii :)

Seurauksia..

Tänään vasta olen tajunnut mitä seurauksia 13 vuoden syömishäiriöstäni on ollut minulle.. En ole aiemmin oikein ajatellut asiaa ja itseasiassa myöskin pakoillut asian miettimistä. Olen viime vuosina kärsinyt huimaamisesta, hormonihäiriöistä, ihon kuivumisesta, vatsavaivoista, rytmihäiriöistä ja varmasti kaikkea muutakin on ollut.. Olen muuttunut myös ihmisenä paljon tämän sairauden kanssa, ennen en puhunut koskaan omista asioistani kenellekkään. Nykyään olen todella avoin sairaudestani, mutta toki minulla on paljon salattavaakin ja elämää mistä en halua puhua ääneen tahi kirjoittaa.
Viimeisien kuukausien aikana olen kasvanut taistelemaan ja pysymään pystyssä vaikka mitä eteen tulisi. Olen oppinut antamaan anteeksi itselleni asiat mistä olen koko elämäni ajan syyttänyt itseäni. Valmistellut itseäni kohtaamaan rankat asiat, vielä joku hetki.. Vielä minulla on paljon kasvamista ihmisenä ja paljon asioita kohdattavana. Paljon itkuja itkemättä, paljon päähän potkuja vastaanottamatta ja monta ilon kyyneltä, päivää ja hetkeä edessä. Siksi jaksankin joka päivä eteenpäin. Olen toiveikas nykyään tulevaisuuttani kohti, toisin kuin vielä hetki sitten.
Huomenna onkin taas rankempi päivä; lääkäri, arkiruoan suunnitteluryhmä ja ihanan uuden ystäväni tapaaminen <3 On ihanaa että vielä tämän ikäisenä saa uusia kavereita joista ehkä ajan myötä muotoutuu ystäviä! Jei! Nyt pää tyynyyn! Öitä!

Sänkypäivä.

Tänään näköjään on sänkypäivä, flunssa on pahasti lihaksissa ja nivelissä. Onneksi tänään ei olekaan mitään sovittua menoa, niin voi hyvin sairastaa. Inhoan sairastamista koska olen sairastanut todella paljon elämäni aikana. Kuudennella luokalla ollessani sain pahan siitepölykesän takia astmakohtauksen ja jouduin hengittelemään terveyskeskukseen höyryjä. Sen jälkeen olenkin ollut sairaana melkeinpä kerran kuukaudessa, en vain koskaan tajunnut näiden yhteyttä. ennen kuin muutama kesä sitten sairastuin hirmuiseen yskään joka ei lähtenyt millään pois, sain käyttööni astmalääkkeet jonka jälkeen en olekaan sairastanut vasta kuin tänä vuonna, kaksi oksennustautia ja nyt tämä flunssanpahanen. Toki nuo mielenterveydelliset ongelmat myöskin, mutta eihän niitä lasketa samaan kategoriaan ;)

Tietenkin viime aikoina olen unohtanut ottaa säännöllisesti lääkkeitä, niin heti huomaa että unohtaminen kostautuu ja heti tulee kipeäksi. No oma syy tai ei niin tänään aion vain nukkua (ja syödä..)

Univaikeuksia.

Hieman kipeenä on väsyttänyt erikoisen paljon koko päivän, lihaksia särkenyt ja kolottanut inhottavasti. Tulin jo ennen yhdeksää sänkyyn, mutta en viitsinyt unilääkkeitä vielä ottaa. Olen näköjään nukahtanut itse ja nyt heräsin aivan pirteänä.

Onpa turhauttavaa kun omaan unirytmiin ei ole mitään luottamista ja lääkkeetöntä unta ei vielä voi kuvitellakaan. Se on niin levotonta, eikä sitä näköjään montaa tuntia edes kestä. No, nyt sitten odotellaan että uni tulee uudestaan ja silmät aukeis vasta aamulla :)

Hyvää yötä! Toivottavasti te nukutte hippasen paremmin kuin minä!

Ravintoterapeutti.

Noniin, niinkuin arvasinkin satikutia sieltä tuli. Olen kaksi viikkoa taas syönyt puolet päivän kaloritarpeista.. Ei siis ihan putkeen oo mennyt. Oon huomannut että mä nukun jopa 14 h yössä, joten mun valveilla olo aika päivässä on tällä hetkellä aika lyhyt.. Päätettiin siis ravintoterapeutin kanssa että mä yhdistän mun lounaan ja välipalan, niin ei koko pävä mene vaan syömiseen. Mari on aivan ihana, hän on sairastanut myös syömishäiriötä ja on niin ihana puhua hänen kanssaan kun hän ymmärtää ja tukee. 

Hän sanoi että anna itsellesi lupa syödä, se vie aikaa ennenkuin parantuu. Repsahduksia sattuu, mutta niistä pitää oppia. Urheilu ei ole tässä vaiheessa tärkeää, vaan se että saisin itseni työkykyiseksi. En ole ajatellutkaan että työ pitäisi tulla ennen urheilua. Hölmö minä. Olen vain ajatellut että sitten olen työkykyinen kun saan elämäni normaaliksi, että jaksan myös urheilla. Kroppanihan on sen takia niin väsynyt, kun en syö tarpeeksi tai sitten kun syön niin kroppa parantaa kaikkea mitä olen 13 vuoden aikana siellä tuhonnut. 

Silloin kun väsyttää, niin pitää nukkua. Silloin kun on nälkä niin pitää syödä. Syömisen tunne on jo ensiaste siitä että kropassa ei ole tarpeeksi energiaa. Aivan kuin janon tunne tulee siitä kun kroppa alkaa jo kuivumaan ja kertoo että tarvitsee lisää nestettä. Kun väsyttää niin kroppa vain tarvitsee unta että kaikki arjen rasitukset poistuisivat ja kaikki palautuisivat ehjäksi ja kokonaiseksi. Nyt siis annan luvan itselleni nukkua ja yritän mennä nukkumaan aikaisemmin kuin viime aikoina. 

On vain niin kurjaa kun energia ei riitä edes normaaliin sosiaaliseen elämään. Mutta ehkä mä yritän ainakin tämän ja huomisen päivän selvitä bittimaailmassa kavereiden kanssa juttelemiseen. Olen meinaan hieman kipeänä, nenä vuotaa kuin seula ja yskittää hirmuisesti. Hieman lämpöäkin aina välillä käy kylässä, mutta se nyt ei ole mikään ihme, käyhän se aina terveinäkin päivinä välillä poikkeamassa.. Outo kroppa, ei voi muuta sanoa. Kunpa kaikki vain muuttuisi pikkuhiljaa helpommaksi. Tuntuu että viimeinen n. 9kk on ollut pikkuisen rankkaa mulle ja hieman liikaa painoa on pistetty pienen ihmisen hartioille. Mutta ehkä painolasti voisi pikkuhiljaa lähteä pois ja rupeaisin hymyilemään joka päiväisesti. Noh, mutta ei nyt odoteta liikaa. Jos nyt vain muistaisin ensin syödä, vaikka ei nälkä olekkaan.

Taas mennään..

Syömishäiriö klinikalle siis.. Tänään mulla on ravitsemusterapeutin tapaaminen, hieman ristiriitaisin tunnelmin menossa. Tiedän että syömiset ei ole ollut ihan napissa viimeaikoina. Oli ihan hirveen vaikeeta herätä taas tähän päivään. Piti herätä klo 10, mutta torkkua painoin klo 11 asti.. Nyt sitten kiirehdinkin puolessa tunnissa vaatteet päälle ja aamupalaksi vetäsin leivän ja viilin äkkiä ja lähdin bussiin. Tänään Mari, mun ravitsemusterapeutti analysoikin mun kahden päivän syömiset. Saa nähdä mitäs hänellä on sanottavaa kun ruokailut jää päivässä taas liian vähäiseksi.
Äitini piti lähtiessäni naisten päivää kotona ja meidän kodin oli vallannut kymmenisen naista, jotka puhuivat yllättäen laihduttamisesta ja äiti oli pistänyt mun 2000kcal päivän ruokalistan kiertämään, minkä äiti sai perhetapaamisessamme. Naiset olikin ihmeissään miten muka tuollaisella ruokamäärällä pysyisi paino normaalissa. Kuvat päivän ruoista ja aikatauluttamisesta annettiin vanhemmilleni, jotta he osaisivat tukea syömisiäni kotona.
Viikonloppuna häissäkin yleinen puheenaihe olikin mun syömishäiriö, äiti oli kertonut siitä lähes kaikille mun sukulaisille.. No mikäs siinä, mutta on vain hassua miten sairauteni on yleinen puheenaihe ja inhoan sitä että kaikki ajattelevat otsaani kyltin "sairas". Toki olen itsekin avoin asian kanssa, mutta mielummin kerron siitä itse kuin että joku muu puhuu aiheesta.
Noh, näillä mennään. Tässä eilisen päivän syömiseni.. On se niin vaikeaa pärjätä yksin kahden omatuntoni kanssa, joista toinen on parantumismyönteinen ja toinen on syömishäiriöpiru joka yrittää määräillä tekemisiäni.

Keilaamassa!

Vietin ihanan illan perjantaina ystävieni kanssa keilaamassa, pelaamassa biljardia, hassutellen limbokisalla keskellä katua, katsomalla hienoja kärrynpyöriä asfaltilla ja pelaten pullonpyöritystä aivan niinkuin lapsena. Nautimme joka hetkestä! Tässä muutama kuva illastamme!

Häät!

Nyt istutaan osan perheen kanssa autossa matkalla meidän serkun häihin. Meidän suvussa ei olekaan ollut häitä ainakaan kymmeneen vuoteen ja nämä onkin toiset häät mitä meidän suvussa olen päässyt todistamaan. Häät pidetään saksalaisessa kirkossa, helsingin keskustassa ja jatkopaikka on ravintola Klippan, helsingin edustalla sijaitsevalla saarella. Tässä mun pärstä, näillä mennään!

Kesäterassi.

Hih, käytiin Kristiinan kanssa syömässä lounasta ja päädyttiinkin terassille, mites tässä näin kävi?

Miehet..

Joskus luulee tuntevansa jonkun todella hyvin, mutta kun elämässä tapahtuu suuri muutos, ei enää tunnekkaan ihmistä ollenkaan. Kun itse luulee että toinen käyttäytyisi jollakin tapaa niin kaikki meneekin aivan erilailla. Aluksi siihen pettyi ennenkuin tajuaa miksi niin käy, sitten kun alkaa tajuta miksi toinen vetäytyykään pois elämästäni niin alkaa antamaan anteeksi. Lopulta tajuaakin että myös itse muuttuu tapahtumien takia ja alkaa erkanemaan toisesta. Kun alkaa itse luovuttamaan niin toinen nouseekin jaloilleen, mutta ei kuitenkaan käytöksellään näytä sitä tosissaan haluavan, kai hän on edelleen kuorensa sisällä, eikä uskaltaudu ulos koska pelkää satuttavansa itseään tai minua.
Kuitenkin rehellisyys olisi parasta mitä voi tarjota, koska se kirpaisee hetken mutta paranee myös vain hetken aikaa. Tuntuu että olen tuhlannut monta kuukautta elämästäni, koska olen ollut sairas. Tuntuu että toinen ihminen ei enää tunne minua koska ei ole ollut tukenani, eikä oppinut tuntemaan vahvistunutta minääni. Minusta tuntuu että en tiedä enää kuka hän on, hän ei enää hymyile, ei saa minua nauramaan aivan kuin hän olisi palanut loppuun. Ja syytän siitä vain itseäni, koska sairauteni tuhosi parisuhteemme. Edelleenkin mietin niitä täydellisiä aikoja, mutta voiko niitä enää saada takaisin?
Miten toisen voi löytää uudelleen kuorensa alta ja kuinka uudestaan tutustuminen toimiikaan. Välillä haluaisin vain juosta piiloon ja jäädä sinne, jottei tarvitsisi satuttaa ketään.

Päivän asu viime viikolta.

Olin viime viikonloppuna tällaisella outfitillä liikenteessä. Eli tässä vähän kuva-fiilistelyitä. Paita Liu Jo, Tuubi + Farkut Gina Tricot.

Kieltolista.

Eilen uskalsin jutella äitini kanssa että miten vaikeaa syöminen on taas ollut hetken aikaan. Hän lupasi tukea ja tehdä helppoja kotiruokia jääkaappiin, jotta voin syödä niitä. Pyysin makaronilaatikkoa ainakin. Lähdenpäs siis kohta kauppaan ja yritän taas tsempata ja tajuta että eihän mun paino tällä syömisellä mihinkään ole noussut.

Ajattelin ostaa aamupalapuuron lisäksi viiliä, välipalaksi kerrosjogurtteja ja maitoa jotta sitä tulisi juotua myös kotona, en ymmärrä miksi minä olen senkin pistänyt kiellettyjen listalle kotona, mutten töissä tai koulussa. Onkos teillä jotain hyviä reseptejä miten voi tehdä kevyitä mutta maukkaita ruokia/ välipaloja/ iltapaloja?

Miksi syömishäiriöinen ihminen pitää kieltolistaa? Musta se on jotenkin jopa huvittavaa että en voi syödä tortillojen tortillaa vaan syön pelkät täytteet. En voi juoda mehua, syödä riisiä, pastaa tai perunaa. Ja lista jatkuu ja jatkuu. Mitenköhän sen tajuaisi että ne ei ole myrkkyä?

Possuloinen.

Huomenna mun tyttö lähtee kasvattajan turvaan lepäilemään ja reilun viikon päästä Staralla vilistää ihania pikkupentuja. Mä vaan toivon että kaikki menee hyvin ja äiti sekä vauvat on terveitä. Ainakin kaksi pikku tassua on masussa mutta epäilen että tossa jättimahassa on kolme tai neljä pentua. Pidetään peukkuja että neiti pysyy kasassa loppuun ja kaikki menee hyvin!

Tämmönen pikku possuloinen makaa mun kyljessä nyt kiinni <3

Epäonistuminen.

Taas sitä mennään kohti syömishäiriöklinikkaa.. Viikon tavoitteet on menny ihan perseelleen ja kotiruokaa ei tosiaan ole tullut syötyä. Paastoa taas takana jonkun aikaa, light cola on pysynyt elämässä ja sillä on hyvä täyttää maha. Ahdistaa kun olo on niin epäonnistunut ja ruoka ei oikein maistu taaskaan. Kun katson jääkaappiin, tuntuu kuin siellä olisi vain kaikkea kiellettyä. Mikään kotiruoka ei tunnu lailliselta ja sairaalan opit alkaa tuntumaan taas väärältä. Syksy alkaa tulemaan ja tulevaisuus ahdistaa.

Epäonnistuminen elämässä tuntuu pahalta, minulla ei ole parisuhdetta, ei mitään mitä tulevaisuudelta haluaisi. Kaikki tuntuu huonolta ja ei vain jaksaisi aamuisin herätä ja nousta sängystä ylös. Kotona on niin vaikea syödä, kun kukaan muu ei tee ruokaa syödäkseen, ainakaan niihin aikoihin kun minun pitäisi syödä. Jääkaapissa ei ole kotiruokaa tai tukea syömiseen. Raha alkaa loppua kun työsuhde loppui. Kelan rahat tulevat joskus, jos vain on tullakseen. Vakuutusyhtiö selvittelee korvaushakemuksiani, eikä ole kustantanut lääkkeitäni moneen kuukauteen.

Ensi kuusta lähtien en tiedä saanko sairaslomaa, saanko rahaa ja opiskelutkin olisi alkanut eilen.. Joten en voi kesken kaiken aloittaa opiskelujakaan. Mutta en ymmärrä miten voisin palata vielä kouluun koska se vie minulta niin paljon energiaa, koska haluan olla paras. En tyydy edelleenkään opiskelemaan tyydyttävästi. Syksyn tullessa ja pimeyden tullessa mielialani tippuu. Haluaisin alkaa elää, mutta kroppa pistää edelleen pahasti vastaan. Se ei jaksa mitään, vaikka minä jaksaisinkin henkisesti.

Minua on yritetty parantaa vain lääkkeillä ja muutamalla hoitajan kanssa puhumishetkellä. En ole päässyt puhumaan niistä asioista minkä takia olen sairas. Tuntuu että kohta lataamo on taas paras paikka missä minun tulisi olla. Olen taas lopussa, henkisesti palamassa lopuun. Fyysisesti olen ollut jo lopussa, kauan.  Puuh. Inhoan elämääni.

Ruoka vs. Ruoattomuus.

Tänään on se ilta kun sairauteni näyttää minulle punaista valoa. Minua ahdistaa nukkumaan meno koska se tietää taas huomista uutta päivää, huomisia uusia ruokia syötäväksi. Tänään kuulin vanhalta tutulta laihtuneeni paljon, viimeksi kun näimme olin kuulemma pieni pullero. Tiedän että normaali ihminen vain nauraisi asialle ja unohtaisi asian. Minä sen sijaan mietin vain että olenko tosiaan pieni ja pullero. Minä kun en pidä itseäni edelleenkään oikean kokoisena.

10 vuotta sitten taisin painaa noin 30 kiloa enemmän kuin nytten, mutta koen olevani edelleen pieni ja pullero. Kun kuulin sen jonkun muun suusta, sain itselleni ahdistuksen. Kyllähän tuollaista kritiikkiä pitäisi osata kuunnella ja lisäksi kokea tuo sanoma hyvällä. Minä taas vain otan itseeni ja saan siitä pahan olon.

Tänään tajusin myös että en ikimaailmassa ajatellut olevani 25-vuotiaana sairaslomalla ja olematta mitään. Olen työtön, opiskeluni ovat jäissä ja yritän opetella elämään ja nauttimaan arjesta. Tuntuu siltä kuin olisin vain pilannut elämäni ja en enää koskaan voi saavuttaa unelmiani. Vaikka ymmärränkin että se kaikki on edelleen mahdollista.

Tajusin myös sen että minulla oli viikko aikaa harjoitella kotiruoan syömistä. En kuitenkaan muutamaa aamupalaa lukuunottamatta ole syönyt kertaakaan kotiruokaa. Ainoastaan pakasteruokaa, evästyyppistä ruokaa sekä noutoruokaa. Tunnen itseni erittäin "likaiseksi" ja maailman epäterveellisimmäksi ihmiseksi. Itken salaa sitä kuinka minusta tuntuu että olen saanut kamalasti lisäpainoa, koska en pysty syömään terveellisesti. Vaikka kaikki vanhat vaatteet sopivatkin edelleen päälleni.

Minusta tuntuu epäonnistuneelta ja helpommalta palata vanhaan syömättömyyteeni. Siloin pystyin itse pitämään elämääni käsissäni ja kaikki tuntui helpommalta. Jääkaapille meno tekee edelleen pahaa ja kun kukaan ei seuraa syömisiäni millään tavalla, ne on niin helppo jättää välistäkin..

Inhoan ahdistusta mitä ruoasta tulee..

Karting.

Ajoin lapsena liki kymmenen vuotta Kartingia kilpaa. Tänään me käytiinkin meiän vanhan ajoporukan kanssa Bembölen kartingradalla katsomassa tiistai-turnausta, jota me kaikki ajettiinkin ensimmäisinä kisoinamme.

Olin 4-v kun itse aloitin harrastuksen, tänään kuulimme että radalla harrastaa vain 2,5v poikakin. Näissä kisoissa ei tyttöjä ollut, taitaa nykyään tytöt vieroksua moottoreita ja bensan tuoksua?

Ah, tulipa lapsuus mieleen ja paluu radalle olisi niin siistiä!
Tässä kuva lapsuudesta kun vein poikia 10 - 0! Haha.

Väsyyyy!

Viime päivät juoksi siivillä, tänään heräsin klo 11. Kävin syömässä aamupalaa ja palasin takaisin nukkumaan. Kaikkia lihaksia kolottaa ja lämpöä tuntuu olevan. Mistähän tämä oikein taas johtuu? Tuntuu että hieronnan jälkeen kaikki olisi mennyt kropassa vain huonompaan.. Yritin yhden yön nukkua ilman lääkkeitä, mutta se meni todella sekavaksi ja pätkittäiseksi.

Viime päivät olen ollut ihan törkeen väsynyt taas ja voisin vain jäädä peiton alle koko päiväksi. En ymmärrä että miten lääkärit on sitä mieltä että mä oon kahen viikon päästä työkuntoinen.. Vaikka toki oonhan jo paljon parempana kuin alkuvuodesta, mutta ei mulla vaan oo normaalia kestävyyttä ja jaksamista ja oloakaan täällä..

HAASTE: 10 kuvaa.

Sain CAVAlta haasteen joka kuuluu näin: “Kerro kymmenellä kuvalla, mistä aineksista sinun blogisi on tehty. On haastavaa rajoittaa koko blogin aihepiiri kymmeneen kuvaan! Haasta viisi bloggaajaa samaan, ja muista kertoa keneltä itse sait kuvahaasteen! Mistä sinun blogisi on tehty…. sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista? :)“

1. Minä ja minun elämäni.

 

2. Ursula.

3. Stara

4. Ruoka ja leivonta.

5. Muoti ja kauneus.

 

6. Ystävät, perhe ja ihmissuhde koukerot.

7. Hiukset ja opiskelu.

8. Syömishäiriö, sairaalajaksot ja parantuminen?

9. Pohdiskelu.

10.Valokuvaaminen.

Olipas haastavaa miettiä mitä kaikkea blogini sisältää. Ja löytää vielä jokaiseen kohtaan sopiva kuva, koska minulla ei ole tälläkoneelle kovinkaan paljoa kuviani. Minä en tunne kovinkaan montaa bloggaajaa, oikeastaan en lähellekkään viittä. Joten minä päätin haastaa kaikki lukijani tähän haasteeseen!

Benji-hyppy!

Oujea, monen vuoden unelma tuli toteutettua viime lauantaina! Pari tuntia venailtiin ja päästiin hyppäämään, oli ihan sairaan jännää ja mun polvet tutisi pelosta ylös mennessä ja edelleenkin kun pääsin maankamaralle. Näköala oli niin hieno ettei mitään rajaa ja pidin silmät auki koko hypyn ajan! Vaikka olisikin halunnut pistää ne kiinni kun pelotti niin sikana. Noh, eihän siinä kauaa mennyt kun jo hyppy oli kokonaan ohi.

Vitsi että oli pelottavaa lähteä vaan kaatumaan sieltä ylhäältä kohti merta, oli jotenkin luonnoton olo kun siinä vaiheessa ei vielä tajunnut että se köysi tosiaan pitää sut elossa. Adrenaliini virtasi pitkään ja loppuilta meni kuin ensitreffeillä, perhoset pörräs mahassa ja tuli hymyiltyä posket kipeeksi.

Suosittelen!