Terkkuja sairaalasta. Maanantai aamulla heräsin hirmuiseen mahakipuun, yhdeksän tunnin kärvistelyn jälkeen päätin lähteä sairaalaan. Pääsin heti kiireellisenä makoilemaan pedille ja muutamien testien ja tuntien jälkeen kirurgianosastolle sisään.
Eilen aamulla mut tähystettiin ja odottelen edelleen että joku tulis ja kertoisi mitä mun masulle on tehty.. kolme reikää sieltä löytyy ja törkeesti kipua myös.
Toivottavasti mahakivut loppuisi ja olo paranisi pikkuhiljaa..
Täällä mä istuskelen tutussa ja turvallisessa paikassa, kuuntelen toisen tuhinaa kun oon jo monta tuntia pyörinyt sängyssä. Unohdin tietenkin unilääkkeet kotiin, niin enhän mä mitään unta saa. Toisaalta se on helpottavaa kun ei tarvitse nähdä niitä joka öisiä kauheita painajaisia ja kestää armotonta hikoilua. Mutta on myöskin inhottavaa häiritä toisen unta kun telkkarin ääni ja valo häiritsee.
Mulla on vuorotellen kuuma ja kylmä, oli pakko jo kääntää jalat pään paikalle ja pitää niitä seinässä kiinni, jotta hiillos sammuisi niistä. Ilman peittoa tulee taas kylmä. Hirveä jano kalvaa, vaikka join jo puoli litraa spriteä ja ison lasillisen vettä.. Mietin pitäiskö hipsiä kotiin mutta ei enää tähän aikaan kannata alkaa lääkkeitä napsia, kun sitten nukkuu koko huomisenkin. Kai tässä vaan yritetään pistää silmät kiinni ja edes lepäillä..
Huomenna olisikin lähtö Ruotsin laivalle kummituksen ja siskoni kera. Extemporee varattiin tänään reissu ja lähdetään vähän katsomaan minkäslainen ilma Ruotsissa on :)
Alkuviikosta mulla iski hirveä maha kipu. se tuntui vaan vasemmalla puolella ala vatsassa, jalat lähti alta ja huusin kivusta. onneksi olin yksin kotona, niin mua ei hulluksi luulla :D Kolme kertaa tuo hirmuinen kouristus kohtaus tuli, onneksi loppui siihen. sen jälkeen koko illan tuntui outo paine mahassa mutta minkäänlaisia muita oireita ei ollut. Onneksi aamulla herätessä se oli historiaa :)
Vilkaisin äsken kalenteriin ja mulla olis ollut lauantaina tärkeä koulutus ja tänään olisi ollut terapia klo 12. Mikähän mun muistilla taas on vikana!? Tää on ihan kamalaa ja noloa, että muut joutuu kärsimään mun tyhmyydestä. Ihan älytöntä. Mulla on ollut aina niin hyvä muisti kun on ollut kyse tapaamisista. Ihan kun jotain dementiaa pukkaisi..
Mun kaveri muutti eilen mun luokse ja se näköjään ajatteli että mun pitäis syödä kun heti ekana pisti tämmöset pöytään... :D
Mielentila on hyvä mutta kroppa huutaa väsymystä. Viimeinen ravitsemusterapia käynti oli eilen jorvissa ja tulos oli että syön edelleen aivan liian vähän. Miten saisikin itseni ymmärtämään että ruokaa saa ja pitää syödä PALJON! Tajusin vasta eilen kärsivän pahoista vatsavaivoista koska ruokaa ei mene masuun tarpeeksi. Kroppakin tuntuu huutavan tälläkertaa kovaa että ravintoa ei ole tarpeeksi. Se onkin outoa koska aiemmin on pystynyt elämään kauan jopa monia kuukausia näin, mutta nyt kroppa kertoo heti kun ei ole tarpeeksi energiaa.
Suuren edistyksen olen siinä suhteessa tehnyt että olen pystynyt laajentamaan paljon ruokia mitä syön, salaattiöveri on takanapäin ja salaatti maistuu hyvälle taas, samoin hedelmät. Karkkia pystyn myös syömään ja muutkin herkut ovat helpompia kuin ennen. Pahinta on vain antaa itselle lupa syödä, kun olen sitä yrittänyt antaa niin yhden jogurtin olen vain saanut lopulta jääkaapista ulos.
Toki olenhan puolessa vuodessa kehittynyt hirveästi ja se olikin hassua kun itse fiilistelen saavutusta paljon, mutta kun kerroin ystävälleni mitä oikeasti syön hän pettyi minuun paljon. Mutta voin kertoa että ei ole helppoa alkaa syömään normaalisti kun ennen join cola zeroa litroja päivässä jotta elin.
Nyt pitäisikin alkaa ottaa traumaterapeutteihin yhteyttä, jotta uusi vaihe elämässä alkaisi niiden (traumojen) selvittelyn kanssa.
Me jatketaan makoilua Kaapelin kanssa :)
Pari yötä takana Kristiinan kotona. Nuo ilkimykset kun lähti vanhempieni luokse Thaimaahan. Tai no ehkä ne vain näkevät siellä, mutta kuitenkin sama maa kyseessä. Olen siis hoitamassa Kaapoa heidän luonaan ja minun siskoni hoitaa vanhempieni luona minun, äitini ja omia koiriaan :) Hieman on eroa staffin ja chihujen hoidossa :D Mutta ihan mielenkiintoista tämäkin.
Olen molemmat yöt täällä hikoillut hirmuisesti ja ollut väsynyt kuin mikäkin. Taidanpa olla siis kipeänä. Kuumetta taisi olla aamusella ja eilen myös. Katselenkin peiton alla telkkaria vain :) Hassua vaan olla toisten kotona kun ei oikein uskalla ja viitsi asua täällä kuin kotona :)
Viime yönä näin outoja ja kamalia unia. Valko-Venäjä hyökkäsi Suomeen sotimaan... Toisessa unessa näin itseni lihavana ja edelleenkin minua ahdistaa se että olenkin lihonnut kesästä melkein 10kiloa, mutta olenko tosiaan lihava nykyään? Tiedän että peili ja pääni ei ole yhteisymmärryksessä, en näe peilissä tosi asioita, sen mukaan kun aina olen lihava. Kai se pitää vetää farkut jalkaan niin näkee mahtuuko ne jalkaan enää.. Lisäksi näin muitakin unia, mutta unohdinpa ne jo.
Aamupala taitaa tänään jäädä välistä. Eilen illalla mietinkin että rohkenisinko syömään tylsyyteen, otin kerrosjogurtin ja enempää en antanut lupaa itselleni syödä. Ei mieleni taida vielä kovin terve olla, vaikka parempaan onkin menty! Puuh..
Eilen vietettiin iltaa mun luona, Tehtiin kanasalaattia ja jälkkäriksi paistelin lettuja. Kuunneltiin musiikkia ja katsottiin telkkaria. Puhuttiin tyttöjen juttuja ja oltiin meidän eläintarhan kera. Tänään kun heräsin niin ihana Ragdoll oli jo kadonnut yökylästä, vaikka heräsin jo 10 pintaan.. Hassua :) No otinkin sitten pikku päikkärit ja nyt pitäisi valmistua tähän päivään.
Mun siskoni tulee tänään viikoksi hoitamaan eläintarhaa ja mä hipsin tänään ihanan tulevan avioparin uuden kodin tupaantuliaisille! Huomenna olis edessä sitten muutto Kristiinan kotiin hoitamaan Kaapoa viikoksi. Toiset kun lähtee Thaimaan lämpöön. Epistä!
Nyt pitäiskin suunnata suihkuun ja tehdä pitkästä aikaa lärville jotain että kerrankin näyttäisi siltä että olisi elossa :D Musta on tullut ihan kamalan laiska meikkaaja. Hihi. Mutta tänään sit pakkelia naamaan ja näytille! Jauu!
Ihanaa lauantaita!
Hän ei vielä oikein tiedä mikä hän on. Hänen lempilelunsa on kissan naru, lempipaikka kissan raapimapuu. Hän ei oikein pysy jaloillaan kun juoksee ja ei vielä tajua että ihmisten jalkojen juureen ei kannata juosta, kun tulokseksi tulee kuperkeikkoja.
Hän rakastaa ruokaa, meillä nimittäin barffataan. Mutta ei vielä oikein tajua miten luita syödään ja että äitin napakorun syöminen ei ole molemmista yhtä hauskaa.
Vielä on myös vähän hakusessa kuinka korvia pidetään ja miten äidistä ollaan erossa ja autossa matkustetaan. Mutta eihän hän olekkaan kuin minun ihana 11 viikkoinen vauvani ♡
