En muistakkaan koska olisin nukkunut viimeksi edes kokonaista viikkoa tai edes kahta yötä peräkkäin hyvin. Monta kertaa viikossa hikoilen koko yön kuin olisin pissannut sänkyyn. Lakanat ovat litimärät ja yöpaita liimaantuu ihoon. Monta kertaa melkeinpä joka yönä heräilen jopa tunneiksi hereille keskellä yötä.
Monta kertaa olen meinannut ottaa unilääkkeet takaisin kaapista ja nukkua niiden avulla. Mutta kun olen melkein vuoden jo ollut niitä syömättä niin en haluaisi aloittaa uudestaan. Pelkään että jään niihin koukkuun ja saan taas sen epämukavan fiiliksen öistä mitä en osaa sanoin kuvailla.
Mutta kuinka kaua jaksan tätä univelkaa ja unettomuutta. Tiedän että tältäkin osalta minun pitäisi taas mennä lääkäriin, kun yöhikoilu on jatkunut jo yli vuoden päivät. Aiemmin lääkärit ovat vain ohittaneet tuon oireen ja ovat jättäneet omaan arvoonsa. Kunpa vain tietäisivät kuinka häiritsevää on nukkua läpimärkänä.
Eräänä päivänä nukahdin äitini viereen heidän sohvalle, seuraavana päivänä hän kauhistelikin että ei yhtään ihmettele miksi olen aina niin väsynyt kun vain sätkin nukkuessani. Olen kuulemma erittäin levoton ja voin kertoa joskus aamuisin oloni onkin kuin rekan alle jäänyt. Lepo on unestani kaukana. Alan olemaan taas aivan lopussa.
Uskaltaisiko sitä kaivaa ne lääkkeet taas käyttöön.. vai kestäisinkö ilman? kai sitä nukkumaan oppii joku yö?
