Polttaritaikoja!

Täällä me ollaan tonttuina pihatontussa syömässä. Lauantai-ilta sujuukin erinomaisesti näin hyvän seuran sekä yllättäen näin 6 kk jälkeen juomankin parissa! Vähän jännittää mitä ilta tuo tullessaan mutta tähän mennessä loistavasti on sujunut! Ihanaa iltaa kaikille!

Polttarikoru!

Täällä tuleva morsian tekee itselleen illaksi sekä häihin koruja, jotta muistaa tämän päivän loppuelämänsä!

Polttarit!

Hiphei!
Tänään Cammi viettää elämänsä ensimmäisiä polttareita! Ihanalla lapsuuden aikaisella naapurilla on tänään koko päivän kestävät polttarit! Polttareita olemmekin jo suunnitelleet jonkun aikaan ja ensimmäisenä matka kohti ratsastus tallia alkaa! Voin kertoa että mua kyllä jännittää aika paljon, että miten V suhtautuu tämän päiväiseen! Toivottavasti tykkää!

Ratsastuksen jälkeen menemme brunssille ja sitten pääsenkin tekemään V:lle elämäni ensimmäisen hääkampauksen, tai no tänään vaan harjoitellaan että siitä tulee mieluisa sitten itse hääpäivälle! Lisäksi V saa kasvohoidon ja kestovärjäykset ripsiin ja kulmiin sekä juhlameikin. Asukin on meillä jo valmiiksi suunniteltu!

Tämän jälkeen lähdemme keskustaan syömään ja juhlimaan! Aikas kiva päivä tiedossa, eikös vaan?

Minkälaiset olisi sinun unelmiesi polttarit?

weheartit

Kukkia!

Meiän ihana naapurin rouva toi meille muutama päivä sitten ihania kukkia, ajattelin näin lauantai aamun kunniaksi laittaa teille ihania kuvia niistä! Tänään onkin edessä erikoinen päivä, josta mä kerronkin vähän myöhemmin enemmän ;)

Unilääkkeillä pakoon todellisuutta.

Se on niin helppoa ottaa napit naamaan ja alkaa nukkua, jotta ei tarvitse miettiä kaikkea mikä tekee minut surulliseksi. Koko vuosi on ollut yksi katastrofi kaikkinensa. Miten yhden ihmisen elämään voikaan mahtua niin paljon huonoa, näin lyhyessä ajassa. Onneksi tänään minulla ei ole ollut paha olla. Ja olenhan minä onnekas kun omistan näin ihanat unikaveritkin! Molemmat heistä ovat viisi vuotta vanhoja <3

Hyvää yötä!

Karkkipäivä.

Oon juossut koko päivän ympäriinsä, pääosin kaupoissa ensin siskon sitten äidin kanssa. Ostettiin koirille uutta ruokaa, kokeillaan jos Applaws olisi parempaa ruokaa meidän koirille. Äitin koira Sola kun on tosi allerginen, niin jos tämä ruoka sopisi sillekin niin ei tarttis varoa että neiti varastaa ruokaa jolle on allerginen.

Käytiin ruokakaupassa ja äiti innostui ostamaan vaikka mitä herkkuja ja niinpä mäkin  hurahdin ja ostin geishan. No äsken söin aamupalaksi sisäfile pihvin, maissin ja patongin palan ja oisko lounas sitten tässä karkkikipon ääressä. Jo nyt kaduttaa että syön niitä, mutta kun ne muka on niin hyviä.. Hampaisiin alkaa sattua, yritä sit karkista nauttia. En koskaan ole siis ollut mikään karkin syöjä vaan paheeni on ollut sipsit. Nykyään vältän kaupassa aina karkki- ja sipsihyllyt ettei niitä olisi kotona etteiniiden uhriksi joudu..

Mitenköhän tästä syömisestä tuleva syyllisyys katoaisi elämästäni?

Elämä on tässä ja nyt, vai onko?

Täydelliset sanat, täydellinen rakkauden tunnunstus. Sen jälkeen sinusta ei juuri kuulu, katoat taas jäiseen kuoreesi ja juokset piiloon minulta. Minä kun haluaisin ennemmin kokea rakkauttasi ja viettää paljon aikaa kanssasi. Haluaisin tuntea itseni tärkeäksi ja kuulua elämääsi. En jaksa uskoa että tästä olisi loppelämän rakkaustarinaksi, tuntuu että se täydellinen suhde kesti aikansa ja sitten energiasi loppui.

Teiniaikainen on/off suhteilu ei enää riitä pesänrakennus viettiselle tytölle joka toivoo tasapainoista loppu elämää. Haluaisin ihmisen vierelleni joka ei luule ansaitsevan minua tai minä häntä, koska silloin näkisimme vaivaa toistemme eteen. Liian usein toinen on toiselle itsestään selvyys ja intohimo katoaa.

Minä haluaisin tuntea perhosia mahassa, en tuskastella sitä mitä teet kesän. Minä haluaisin tietää sinun tunteesi, aikeesi ja halusi. Haluaisin tehdä sinut onnelliseksi ja ostaa sinulle pieniä yllatyksiä jottei arki tuntuisi tylsältä. Haluaisin elää joka päivä kuin viimeisen, koska koskaan ei voi tietää koska elämä päättyy. En halua tuhlata elämääni miettimällä, onko tämä elämisen arvoista aikaa.

Uusi tugga taas!

 

Kyllästyin viikossa siniseen tukkaan ja pistin fiksuna tyttönä sinisen päälle pinkin värin ja pidin sormet ristissä että siitä tulisi pinkki, no värioppia tietävät varmasti mitä tulee kun sinisen ja pinkin yhdistää.. No lopputulos ei kuitenkaan hassumpi ole, pinkki päältä, valkoinen raita muuttui siniseksi ja takaosa on nyt sitten liila! :D Tässä teille kaunis meikitön kuva. haha. Otan parempia kuvia kunhan kerkeän. Nyt taas lähden juoksemaan aluepolille. Kivaa perjantaita!

Girls night out!

Ihanaa iltaa kaikille, me nautitaan tyttöjen kanssa täällä ihanien tyttöjen seurassa ja nuuhkitaan hyvää ruokaa ja tytöt pisti jalkapallon taustalle, että voi kehua tpojille että on katsonu matsia ;) Onkos teillä lemppari pelaajia?

Kasvimaa ja muut kasvit.

On ollut niin inhan kylmä että en ole pahemmin hoitanut mun kasvimaatani kunnolla. Mutta onneksi on satanut ja se hoituu siellä vähän itsestäänkin. Tässä valmiit istutukset ja kaikki taimet on alkanut jo kivasti itääkkin ja kasvamaan! Tässä kuvia!

Sämppäripäivä!

Muutama aamu sitten innostuin leipomaan sämpylöitä. Se on hassua että mitä enemmän leipoo, niin sitä enemmän haluaakin leipoa! Tein tämän taikinan äidin ohjeiden mukaan, mutta kuulemma laitoin hieman liian vähän jauhoja, joten ne ei kohonnut kovin uunissa. Mutta ehkäpä ensi kerralla niistä tulee parempia. Tässä teille ohje:

0,5l vettä

1pss kuivahiivaa

2rkl sokeria

1tl suolaa

0,5dl öljyä

sopivasti kaurahiutaleita

sämpyläjauhoja niin että taikina irtoaa reunoista.

halutessa siemeniä.

Sekoita lusikalla lämmin vesi ja hiiva, laita kaikki nesteet, sitten loput, kunnes taikina irtoaa vähän reunoista.

Paista 200 asteessa n. 10 - 15min

Pakko vielä mainostaa että TUPPERWARE silikoni leivinalusta on ehkä maailman paras keksintö. Hinta á n. 25€ mutta eipä tarvii koskaan enää kantaa leivinpaperia kaupasta!

Ruoka, ruoka, ruoka.

Siinä kaikki mitä mun päässä liikuu. Mua harmittaa ihan hirveesti että vaikka en oo syönyt niinkuin kuuluisi niin mun paino oli noussut taas 400g. Mua vihastuttaa ja pelottaa että mä lihon taas. Mä en tiiä mitä tässä pitäis tehdä, en mä tiedä uskaltaako sitä parantumista haluta jos se tietää että mun paino nousee? Mä haluaisin pienen alakropan, enkä olla tällainen eriparillinen. Mutta mä haluaisin mieleni ja jaksamiseni kuntoon.
Heti kun syön niin tulee huono omatunto ja maha kipeäks. Kun täällä aletaan tekemään ruokaa niin rintaa alkaa ahdistamaan ja lämpö nous taas 37,7 jonkun takia? Inhottavia kuumia ja kylmiä aaltoja joka päivä. Meinaan pyörtyä joka kerta kun nousen seisomaan, pääsen pari metriä eteenpäin ennenkuin silmät mustenee ja jalat meinaa pettää.

Tänään luin iltiksen artikkelin thinspaus sivustoista ja nuorten haluavan sairastua syömishäiriöön. HALOO!? Mikä teitä vaivaa? Mikäs järki siinä on ehdointahdoin sairastua tällaisen helvetin kokemiseen? Toki minullahan ei ole mikään puhdas syömishäiriö vaan olen määrittelemättömien syömishäiriöiden luokassa. Mutta se miten syöminen vaikuttaa mieleen niin ei tällä kannata pelleillä. Muisti heikkenee, tunnen itseni tyhmäksi, en nauti mistään, aurinko sattuu silmin, vatsakivut ovat järkyttäviä, rytmihäiriöitä, jaksamattomuutta... Lista jatkuu loputtomiin.

Jos vain osaisin lopettaisin tämän heti ja rupeaisin treenaamaan ja syömään oikein ja saisin itseni kuntoon sillä tavoin! En antaisi sairauttani kenellekkään koettavaksi. Kun vielä voit niin mieti kahdesti kannattaako thinspaus? Ei.

Fysioakustinen tuoli ja lääkäri.

Tuijotan tabin näyttöä ja mietin mihin mun keskittymiskyky katosi.. Lääkärin tapaaminen takana ja fysioakustinen tuoli koettu. Olipas mielenkiintoinen nojatuoli, hierontatuoli joka natisi, nitisi ja piti ihmeellistä ääntä. Vaikutus ei ainakaan päätä huimaava ollut, en siis tunne mitään ihmeellistä. Rentoutuminen oli vaan haavena.

Lääkäri kirjoitti mulle sairaslomaa elokuun loppuun, puuh. No ei ainakaan tarvii stressata hetkeen.. Lisäksi sain lähetteen sairaalaan sisään, pari viikkoa päiväpuolella ma - pe klo 8 - 18.. Siellä pitäis opetella syömään täsmälliseen tapaan, 5 kertaa sairaalassa ja kotiin päästyä vielä iltapala. Mutta sinne on jonoa joten en tiedä koska sinne joudun..

Eikö tää sairastaminen vois jo loppua?

Kun vain unohtaa syödä.

Taas matkailen kohti Töölön sairaalaa ja tänään olisi vuorossa fysioakustinen tuoli sekä syömishäiriö hoitajan sekä lääkärin tapaaminen. Tänään vietän sairaalassa siis reilu 1,5 h. Tuntuu että tähän ei koskaan taida tottua vaikka yli puoli vuotta olenkin jo ravannut lääkäreissä viikoittain. 

Unohdin taas kerran, niinkuin melkein aina syödä aamupalan, enhän mä jaksa nousta niin aikaisin ylös että kerkeäisin syömään. Ravintoterapeutti on musta varmasti tosi ylpeä. Mä en tahallani oo syömättä, vaan kun nälän tunne käy niin satunnaisesti kylässä, niin eihän sitä ruokaa vaan muista syödä..

Yritetään siis tsempata enemmän, pitäisköhän laittaa herätyskello 3h välein soimaan?

Kaunita unia!

Kummitus Huuhaa ja onnellinen viidennen siskonlapsen täti toivottaa hyvää yötä!

Kauneusleikkaukset vai korjausleikkaukset?

Olen pitkään elämässäni miettinyt että onko kauneus/ korjausleikkauksissa mitään järkeä? Minua yhdessä vaiheessa painostettiin silikonileikkaukseen, en missään nimessä suostuisi tästä enää isontamaan rintojani. Sanoinkin silloin tälle ihmiselle että olen kärsinyt rintojeni takia niskakivuista yms. niin paljon että en suostuisi koskaan enää tästä isontamaan rintojani. Vaikka minulla ei mitkään isot rinnat olekaan, niin treenaaminen ei minusta ole näidenkään kanssa enää kivaa.

Ennemmin olen miettinyt pienentäväni rintojani tai ehkä pikemminkin vain haluaisin korjata niitä ja leikata ylimääräisen ihon pois. Olen laihtunut ja lihonnut elämässäni monta kertaa ja painoni on vaihtunut melkein 40 kilon välissä. "Pahimmillani" olen painanut joko 45 kiloa tai 86 kiloa. Voitte vain arvata että mitä iholle siinä käy. Tämä näkyy myös reisissäni ja toki myös raskausarpina ihossa. Inhoan niitä ja syytän aina itseäni sen takia koska olen pilannut vartaloni.

Toisaalta kukaan ihminen ei kyllä ole koskaan minulle sanonut mitään pahaa niistä, että kai se on vain omaa kuvitelmaa että kuinka pahalta näyttää ja en taida tietää yhtäkään tyttöä jolla niitä ei jossain olisi. Mutta jotenkin vain minä en ole koskaan ollut kotona minun kropassani.

Viime aikoina olen miettinyt myös paljon että onkohan kukaan "epätäydellinen" ihminen täysin tyytyväinen itseensä? Voiko itsensä kanssa olla mielenrauhaa? Minä kun en koskaan ole ollut täysin tyytyväinen itseeni, enkä ole kokenut sellaista tilaa, miten se on mahdollista vai onko se edes mahdollista?

weheartit

Sitä, tätä ja tota!

Tänään nukuin pitkään, otin liian myöhään taas kerran unilääkkeet. Mutta en ikinä oikein malta alkaa nukkumaan aikaisin, koska haluaisin aina olla viimeisenä ylhäällä jotten menetä päivästä mitään. Ja haluaisin vain katsoa telkkaria myöhään. Mutta se kostautuu sitten näin seuraavana päivänä.

Revin taas kerran mun tippikynnet irti, vitsi että on taas inhottava olo sormissa. Sattuu ja ne on ihan repaleisina. Mä haluan akryylikynnet pian takaisin!

Mun tekisi ihan hirmuisesti mieli alkaa katsomaan rivitalon pätkiä, mutta jotenkin en vielä tiiä onko se kovin realistista. Mä kyllä kuulin viikonloppuna sellaisia sanoja eräältä ihmiseltä, että musta tuli hetkeksi maailman onnellisin tyttö. Kunnes mä taas palasin maanpinnalle ja tajusin että ei kaikki olekaan niin helppoa kun sen haluaisi olevan. Mutta eikös hyvän takia kannata taistella? Vaikka se tuntuisi välillä maailman vaikeimmalta asialta?

Alennus myynnit on alkanut, mutta odotellaan että rahaa tulisi tilille niin sitten voisi ehkä käydä kurkkimassa, jos jotain sattuisi löytymään. Musta jotenkin tuntuu että nykyään aina jossain ole alennusmyyntejä.. Olettekos te jo käynyt alemyynneissä? Onkos löytynyt mitään kivaa?

Koirahoitolaan!

Kääks, mä lähden hoitamaan mun siskon luokse 2 ihanaa poikaa ja 17 ihanaa pientä pentua ja montaa koiraa, kera omien koirien. Mitähän se tietää? :)

Hui kun jännittää, pidetään peukkuja pystyssä! <3

Uni ja rahastressi.

Noniin, hyvin nukutun viikonlopun jäljiltä oli kiva huomata että kun on nukkunut päivät luonnollista unta, niin tänään heräsin jo ennen seitsemää ylös. Ei siis lääkkeellinen uni olekaan aina niin taattua, jos ei oikeasti väsytä! Nyt mulla onkin tosi pirteä olo, mitä nyt lihaksia hassusti kolottaa ja maha on edelleen kipeänä. Tyhmää.

Vitsi että voi raha stressata, tässä kuussa kun en vieläkään ole saanut kelalta mun sairaspäivärahaa. Mä oon nyt joutunut lainaamaan kolmelta eri ihmiseltä rahaa, että mun lainat on lähteny tililtä. Ja kun on niin huono omatunto kun ne on lähteny ihan liian myöhään mun tililtä. Jotenkin tässä fyysisessä ja henkisessä olotilassa ei oikein oo jaksanut hoitaa mitään rahajuttuja. Pankki on siis varmaan vihanen kun en oo ollu niin järjestelmällinen kuin yleensä. Toivottavasti tästä ei oo olu haittaa tulevaisuutta varten.

Mä voisinkin aamun alottaa leipomalla sämpylöitä, kun en eilen saanut aikaseksi :)

jooh

Väsy ja sunnuntaikivut.

Huh kun ihminen voikin olla väsynyt, eipä ole tullut pitkään aikaan nukuttua näin paljon päivällä. Hirmuinen vatsakipu on varjostanut mun iltaa.. Mutta kai se vaan pitää kestää kun on alkanut syömään useemman kerran päivässä.

Huomenna mun parhaat kaverit eli jorvin hoitajat tulee pitkästä aikaa vierailulle mun luo. Aluepolilla kun nähtiin mun parhaaksi tavata heitä että olo pysyisi vakaampana.

Mun tekis mieli leipoa jotain, mitähän sitä keksisi?

Sunnuntaioloja.

Hassua kun oon viimiset kaksi yötä nukkunut ihan yksin. Koissut kun jäi mun siskon luokse, Stara kun saa juhannusheilan ja menee siis astuttavaksi ja samalla Ursula jäi hoitoon ja tulee toivottavasti pian takaisin! Alkaa olemaan jo ikävä. Kunhan Ursulallakin alkaa juoksut niin sillä tehdään vikat pennut, vauvoja on siis luvassa. Ihanaa!

Tänään on jostain syystä hirveet tärinät menossa, mutta muuten hyvä ja suht pirtee olo. Eilen nukuin parit päikkärit ja söin enemmän kun laki sallii. Ensin vähän grillattua maissia ja kalaa, sitten vielä juorusafkat Kristiinan kanssa mäkkärissä. Tuli siis edes vähän liikuttua eilen, vaikka olikin ihan kaamee sadepäivä.

Tänään pitäis palauttaa tuo Audi TT mun kaverille takasin, en vaan tiiä miten mä selitän takaluukusta kadonneet pari keissiä olutta, jotka mun siskon mies lainas :D Ehkä mä jotain keksin. hih. Ihanaa sunnuntaita kaikille! Onkohan tänään muuten kaupat auki normaalisti?

Hiljaiseloa.

Tänään on hiljaiseloa mun elämässäni. Oon vaan ollut, joten ei hirmuisesti mitään hehkutusta täällä ole ollut :) Eilen meni myöhään ja oli ihana ilta kun näki paaaaljon ystäviä ja vaan olin. Ajelin mun laina-autolla ympäriinsä ja vein ja toin mun ystäviäni kaikkialle :) Nyt tää neiti haluu ruokaa, masu sanoo mur.

Hyvää juhannusta!

Hyvää juhannusta kaikille! Olkaahan kiltisti, älkää palako tai hukkuko! :)

Hyvää huomenta!

Ihana auringonpaiste tänään, meidän koirat odottelee täällä mun vanhempia ja kummitusta puistosta kotiin. Löydätkö kaikki seitsemän koiraa? ;)

Ahdistus.

Tiiättekö semmosen ahdistuksen että tuntuu että ei haluu elää sen kanssa, ei kestä hetkeäkään oloaan kun tulee niin paha olla. No mulla on nyt sellainen. Kaahasin apteekkiin hakemaan mun uudet lääkkeet ja toivon vaan että ne alkaa vaikuttamaan. Tänään mä oon syöny sämpylän ja viilin. Mutta vaikka en saisi urheilla niin nyt on kyllä pakko lähtee vähän tuulettumaan. Laput korville ja rullaamaan. Ennenkun mun pää hajoo. 

Neiti ön ulkoisesti värikäs, sisältä jäässä.

Lääkärit takana ja taas viisaampana. Aila Rissanen on kyllä mahtava lääkäri, laajat verikokeet kertoivat minun olevan aliravittu, mutta muuten terve. Jopa mun luuntiheys on viitearvojen yläpuolella, on siis treenaamisesta ollut hyötyä nuorena. Hän on niin ihana kun hänen lämpönsä ja välittäminen on niin käsinkoskettavaa.

Eilinen jorvin reissu selittyi muutamassa minuutissa, nuoren lääkärin tietämättömyydellä. Mulla on lihakset niin jännitys tilassa että ne on pahasti kiinnittynyt rintalastaan. Hoidoksi määrättiin aluksi kolme kertaa jonkinmoista rentoutumista sairaalan jollain ihme tuolilla, puoli tuntia kerrallaan. Lisäksi olen syvästi ahdistunut, jonka käsittelyyn tarvitsen jonkinlaisia tapoja, mitä käydään läpi tulevaisuudessa.

Toisessa lääkärissä saatiin vihdoin mun lääkitystä muutettua, mielialalääke tuplattiin ja ahdistuslääke lisättiin 3 x päivään. Mä niin toivon että nää nyt auttaisi saamaan tän olon normaalimmaksi.. puuh..

Tän päivän lääkärit ja juhannus ilman suunnitelmia.

Noniin, tässä mä taas tuhlaan kaunista kesäpäivää bussissa istumalla ja lääkäreissä. Rintaa sattuu edelleen, en tajuu. Ensiks mä oon menossa Aila Rissasen vastaanotolle syömishäiriö klinikalle ja sitten lääkärin sairaalaan meno arviointiin aluepolille. Juhannusta en kyllä aio sairaalassa viettää, vaikka ei tässä kyllä mitään suunnitelmiakaan oo koko viikonlopuksikaan. :(

Kai mä vaan makaan yksin auringossa ja hengaan. :) Mitäs juhannus suunnitelmia teillä on?

Ursula unilla.

Ursula toivottaa kaikille meidän blogin lukijoille hyvää yötä!

Sydänkohtaus olikin tevesydän ja muut tämänpäivän jutut!

Dodiin, nyt sitten keuhkokivut lisääntyi niin että tieni vei mut jorviin.. Luulin että sain sydänkohtauksen kun kivut yltyi niin kovaksi että vihloi vasempaan käteen asti. Lääkäri kuitenkin kertoi että sydämessä eikä keuhkoissa ollut mitään akuuttia vikaa. Sanoinkin jo äidilleni että en tajua mistä tällaisia tuskallisia kipuja tulee, oonko mä vaan niin luulosairas vai oliko tää joku lihasjumi vai mikä ihme? En ymmärrä mun  kroppaa enää yhtään.

No kävinpäs tänään myös ihanan ystäväni A:n kanssa lounaalla ja juttelimme sekä fiilistelimme 2000-luvun alkupuolta ja pipefestareita missä me oltiin. Ihan tuli ikävä niitä aikoja kun kulki jättimäisissä housuissa ja oli nuori. Vaikka ei vieläkään olla vanhoja niin nykyään on jo velvollisuuksia ja omaisuutta mistä pitää pitää huolta. Oi niitä ihania nuoruusvuosia Tampereen tyttöjen ja poikienkin kanssa! Tuli ikävä!

Kävin myös kaupassa ja ostin kaikkea mitä ravitsemusterapeutti käskikin, tänään olen syönyt lounaspatongin sekä äsken juotavan jogurtin ja ananasmurska purkin sekä muutaman kourallisen pähkinöitä! Kuinka esimerkillistä :) 

Ruoka, pahin viholliseni?

Istun Kampissa ja katselen ohi kiitäviä ihmisiä. Mietin mihin he juoksevat, minulla kun ei enää ole kuin aikaa. Kävelin syömishäiriö klinikalta keskustaan ja oli ihanaa tepastella korkeilla koroilla, hitaasti vain nautiskellen säästä ja muiden ihmisten kiitävistä askelista. Nyt minä vain istun kukkien vierellä ja yritän nauttia tästä hetkestä.


Sunnuntain hölmöilyistä johtuen minun mahassani ja keuhkoissa ei ole kovin hyvä olla mutta jotenkin tunnen olevani olemassa, koska vihdoinkin tunnen jotain; kipua. Mietin onko minun elämäni tuhlaamista näin? Kannattaako kenenkään ihmisen tuhlata elämäänsä näin? Kenenkään muun ei ainakaan, mutta kuuluuko minunkaan kärsiä siitä pahasta mitä muut ihmiset ovat minulle tehneet?


Tänään minulla oli ravitsemusterapeutti, hän oli aivan ihana ihminen joka selitti omasta kokemuksestaan ja oli minun tasollani. Hän kyseli ja oli kiinnostunut minun elämästäni. Hän luetteli kaikki minun oireeni ja kertoi kaiken johtuvan minun aliravitsemustilastani. Kehoni on pahalla säästöliekillä ja pitää jokaisesta energianrippeestään kiinni. Olen kuin koomassa, mieleni ja vartaloni ei toimi niinkuin kuuluisi. Vaikka syönkin erittäin epäterveellisesti niin en usko että koko vuoden yhtenäkään päivänä olen syönyt niin paljon kuin ihmisen kuuluisi.


En kuitenkaan enää ole laihtunut koska syön. Ravintoterapeutti antoi minulle kolmen viikon haasteen, jolloin minun pitää syödä useammin kuin kerran päivässä, minun pitää opetella syömään leipää, pähkinöitä sekä maitotuotteita. Siinä on haastetta kerrakseen koska jo noiden tuotteiden ostaminen kaupasta on yksi suuri haaste. Minua jo nyt pelottaa että en pysty pitämään lupausta. Miten ruoka voikin olla jonkun ihmisen pahin vihollinen?

Tämän aamun musiikki.

Staran pahin vihollinen!

Tässä Staran pahin vihollinen, neiti ei sitten yhtään tykkää Nasin pehmolelusta. Mikä on itseasiassa jo 30 vuotias, niin kuin vanhin siskonikin :)

Diagnoosi?

Tänään taas juoksin lääkäreissä. Ensin verikokeissa, sitten aluepolilla juttelemassa. Tunnerikas keskusteluhetki sisälsi minun vihani, suuttumiseni ja tunteideni käsittelyä. Myös psykoterapeuttina työskentelevä hoitajani huomasi vastaanotolle tulleen uhmaikäisen 4 vuotiaan tytön joka oli käyttäytynyt viikonloppuna lapsenomaisesti ja yrittänyt itsemurhaa koska ei enää osannut käsitellä tunteitaan. Hän huomasi kaiken patoutuneen vihan jota minä en ole koskaan päästänyt ulos.

Hoitajani kertoi minulle että hän näkee tällä kertaa, kolmannella tapaamisellamme aivan eri käytöstä minussa ja pienen tytön olevan läsnä. Hän kertoi muutamalla sanalla dissosisaatiohäiriöstä ja hän kertoi epäilevänsä minun sairastavan sitä. Ymmärtääkseni minä en siis osaa aikuisen tasoalla käsitellä tunteitani ja minä en niin sanotusti sairastakkaan syömishäiriötä vaan se on minun tapani käydä unteita läpi? Olen aina tiennyt olevani tunnesyöjä, mutta että se olisikin minun keinoni käydä vihaa ja traumojani läpi?

Lähdin vihaa puhkuen, korvat sauhuten kotiin poliklinikalta ja jouduin käymään sekalaisen tunnemelskan läpi ennenkuin sain tämän tekstin sanoiksi. Loppujen lopuksi alan pikkuhiljaa ymmärtämään tilannettani ja ymmärtämään taas itseäni paremmin, koska monet dissosiaatiohäiriön oireet täsmäävät kyllä minuun. Nyt kaipaisin vaan hirmuisesti lisää tietoa asiasta! Onko kellään kokemuksia tai tietoa asiasta jonka haluaisi jakaa?

Mitä sulle kuuluu?

Vihaan sitä kysymystä, koska yleensä siihen voi vaan vastata että ei tässä mitään, duunii ja kouluu. Mutta enää en vain tiedä mitä siihen sanoisin, vai kuittaisinko sen niinkuin aina ja valehtelisin? Vastaanko siihen totuudenmukaisesti ja sanoisin että ei tässä enää hirveesti huonommin vois mennä ja järkyttäisin toisen osapuolen? Inhoan selittelyitä.

Yleensä olen aina tykännyt nähdä tuttuja kaupoilla yms. sattumalta, mutta kun enää tiedä mitä heille sanoisin. Tuntuu että minua alkaa hävettämään minun elämäni, minä kun en ole saanut mitään aikaiseksi, olen vain sairaslomalla.. Sen häpeän takia yritän päästä tilanteesta pakoon äkkiä.. En tarkoita sillä pahaa, mutta en halua jokaiselle tutulleni kertoa erikseen että elämäni on perseestä, en tunne juuri mitään.. Minusta jokainen heistä ei tarvitse selitystä, täällähän minä avaudun jo koko maailmalle. Haluan olla vain läpinäkyvä ja en halua huolestuttaa ketään, minä nämä tunteet käyn läpi. Olkoon sinulle tärkeintä että näet minut elossa. Nauti siitä, älä mieti sitä että olen sairas vaan siitä että minä olen tässä ja nyt. Minut sinä tunnet, et sairauttani.

Lettupäivä!

Toissapäivänä päätin extempore tehdä muurinpohjalettuja. En ole ikinä ennen paistanut lettuja muurinpohjalla, joten oli aikas hauska kokemus yrittää pitää niitä ehjinä. Tein niistä vielä ihan jättikokoisia! Tässä kuvia paistelusta!

Litran taikinaan laitoin:

1l maitoa
4 kananmunaa
1dl sokeria
ripaus suolaa
loraus öljyä
n. 6dl vehnäjauhoja.