Vauvauutisia ja oman elämän suunnittelua.

Olishan kaikki voinut kaikki mennä paremminkin viime yönä,  mutta yksi pieni ihana musta pitkäkarvainen poikavauva tuhisee onnellisen Ursulan viekussa. Oli aikamoinen kokemus olla synnytyksessä mukana. Harmittaa toisaalta hirmuisesti että uutta perheenjjäsentä en saanut kotiin, mutta ehkäpä vielä joku hetki tulee sen aika :) Pääasia että Ursula on kunnossa.

Kävin eilen terapeutilla ja sosiaalityöntekijän luona ja sainkin ihan hyviä uutisia omasta jatkostani. Päätoiminen koulu ei vielä jatku vaan sairaslomaa jatketaan vielä 2 kuukautta. Kuitenkin yritän saada koulun jotenkin jo alkamaan kevennettynä, jos ei muuten niin teen itsenäisesti koulujuttuja kotosalla että paluu arkeen alkaisi pikkuhiljaa. Mutta olen samaa mieltä hoitajieni kanssa että ehkä on vähän liian rankka paluu heti kokopäivä opiskelijaksi, kaiken viime aikaisen jälkeen.

Tammikuussa sitten koulunpenkille  takaisin kokonaan. Ja ehkäpä muutto omaan kotiinkin käy silloin! Ihanaa! Kaipaan niin omaa tilaa ja sisustamista. On inhaa kun kaikki tavarat on IKEA kasseissa. Tosin olisihan se ihanaa että joku ihminen asuisi minun kanssani, mutta ainakin on omat koirat sitten mun kanssani omassa kodissa ja saa niihinkin paremman otteen kuin vanhempieni luona asustaessa.

Nyt pitäisikin alkaa hoidella vähän asioita, että kaikki etenisi :)

Kuvassa pallero Urspi alottamassa ihanan pojan synnyttämistä :)

Hengailua kaikenmoisten kera.

Odotellaan tässä Ursulan ponnistuksia, tyttö on läähätellyt jo kauan eli synnytys on alkanut.. Vapun (pikku chihu) ja Fionan (ranskanluppakorvakani) kera hengaillaan sohvalla ja yritetään tuhlailla aikaa ja pysyä koko yö pystyssä. Mun mielestä on niin outoa että koirat osaa luonnostaan synnyttää ja hoitaa pennut.. tai suurinosa.. Pidän peukkuja että synnytys menee hyvin ja kaikki pennut ja mun muru voisi hyvin ♡ Jännittää ihan kaameesti! Tulis ne pikkuset jo!

Matkalla katsomaan synnytystä.

Jaiks, ensimmäinen kerta elämässäni kun menen katsomaan synnytystä. Tosin tällä kertaa koirani viimeistä synnytystä. Mun veikkaus on että viisi pentua syntyy ja toiveena olisi tyttöjä! Niitä olis nimittäin kyselty muuallakin mutta yhden haluisin myös minulle jäävän! Toivottavasti sieltä siis syntyy yksi ihana pieni terve tyttö!

Pidättehän peukut pystyssä! Kunpa tää juna menisi tän tunnin matkan reippaasti että kerkeen näkemään kaiken alusta asti! Jännittää!

Rentoutusryhmä.

Pääsin syömishäiriöklinikan rentoutusryhmään, se kokoontuu joka maanantai 6. Peräkkäistä kertaa ja kestää aina kerrallaan 1, 5h. Ensimmäinen kerta oli eilen ja ryhmässä oli 8 ihmistä. Jokaisella omat ongelmansa rentoutumisen suhteen, toiset eivät saa unta, toiset eivät anna lupaa itselleen rentoutua ja osalla lihaskipuja, niinkuin minulla. Sairastumisen jälkeen en edes muista koska niskaani ei särkisi. Jännitän hartioitani lähes aina ja usein tuntuukin siltä että päähäni ei kulje veri kunnolla.

Olen yrittänyt käydä hierojalla, venytellä usein mutta koska en osaa rentoutua, enkä anna lupaa itselleni olla "epätehokas" aina ne tulevat vain entistä kipeämmiksi. Toivonkin että noiden erilaisten rentoutus harjoitusten avulla oppisin olemaan rennommin ja vähentää myöskin stressitasoani..

Eilinen harjoitus oli jännitys-rentoutusharjoitus jossa ensin jännitetään jotain lihasryhmää ja sen jälkeen rentoutetaan se ja siirrytään seuraavaan lihasryhmään. Rentoutuminen alkoi käsistä jatkui hiuksiin, ojentajiin jonka jälkeen lähdimme laskeutumaan otsasta alaspäin. Otsa, kulmat, silmät, posket, kaula, niska, hartiat ja lopuksi hengitimme kaksi kertaa syvään.

Harjoituksen teimme tuolilla, mutta minä kun laitan silmät kiinni niin tuntuu siltä kun tippuisin alaspäin. Joten rentoutus ei kohdallani oikein toiminut.. Sovimmekin että ensi kerralla teen harjoitukset lattialla istuen tai maaten :D Ensi kertaa odotellessa siis! :)

Lyriikat jotka osuvat kuin nenä päähäni.

Oli mulla kerran yksi jota rakastin
Kaunis mies jonka toiselta mä varastin
En mä jaksa selittää
Sulle yhtään enempää
Minulta on kaikki kaunis viety käsistä
Olen ollut useasti niin väärässä
Älä lopu elämä
Vielä lähipäivinä
Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin kun yksin jaksa en
Kanna minut mä en koskaan löydä perille
Niin kuin kyynel poskelle minä kuulun sinulle
Kukaan ei oo ollut mulle koskaan tärkeä
Mulla ei oo ollut voimaa olla lähellä
Sinussa sen huomasin
Miehet itkee paremmin
Kanna minut sylissäsi yli surujen
Kanna minut silloin kun yksin mä jaksa en
Kanna minut, mä en koskaan löydä perille
Niin kuin kyynel poskelle minä kuulun sinulle

Jippu - Kanna minut

Työpaikallesi tupperware kutsut?

Olisiko teillä kiinnostusta joululahja ostoksille? Me voisimme tulla työpaikallesi esittelemään tupperwaren mahtavia joulutarjouksia! Lisäksi sinä järjestäjänä saisit kiitokseksi hienon tupperware lahjan! Viikoilla 44 - 47 emännänlahjana on upeat limen vihreät taikinaiset 2kpl; 1, 5l sekä 3l. Lisäksi saat myynnin mukaan lisälahjoja kun yksi vieraista sopii esittelyn ennen viikon 04, 2013 loppuun mennessä!

Ota minuun yhteyttä niin kerron lisää cammiwithus @gmail.com

Kynnet!

Tadaa, ihana siskoni mun teki mulle uudet kynnet! Nyt on outoa väriä mulle kynsissä. Mutta oon ajatellut että pikkuhiljaa pitää kasvaa aikuiseksi ja alkaa tykätä ruskeasta ja kultasesta väristä :D Sehän se tekeekin aikuiseks.. Mutta ihanat nää on! Kiitos siskolle ♡

On niin outoa nukkua yksin, ei tee yhtään mieli tulla sänkyyn nukkumaan.. Mä kaipaan niin sitä että joku tuhisee vieressä ja siitä läheisyyttä että voi nukkua jonkun kanssa saman peiton alla. Oli ihana huomata että yks mun kaveri on fiksu jopa humalassa. Mä kinuin viereen yöksi, mutta perusteli asian niin hyvin, että ei tullu muutakun hyvä mieli siitä että ei ottanut mua luokseen yöksi. Tänään kun on miettinyt asiaa niin oon vaan onnellinen että heräsin omasta sängystä tai no yökylä sängystä yksin.

Kaipaan niin omaa kotia, vaikka viihdynkin hyvin vanhempieni seurassa niin ei sitä omaa kotia voita mikään. Mun vanhemmat kun asuu susirajan väärällä puolella niin tänne on niin vaikee päästä jos lähtee ulos ja muutenkin, jos mulle syntyy se vauva niin olis ihanaa että olis oma koti niin sais sen koulutettua paremmin :)

Jännittää! Koska Ursula poksahtaa hetkenä minä hyvänsä! Luulen että sieltä tulee se viisi pitkäkarvaista pentua. Jaiks!

Halloween oli ja meni!

Kirjoittelen tässä nyt Nooran puolesta tätä postausta, kun neiti itse makaa takanani työhuoneemme sohvasängyllä ja laiskottelee. Vietettiin Halloweenia eilen meillä, eli Cavalla, eli Kristiinalla ja tässä tulee nyt sitten pari kuvaa eiliseltä! :)

Halloween.

Noniin, nyt on aikamoinen päivä takana. Kynsien laittoa, tukkajuttuja, naaman laittoa ja juhlintaa. Kristiina oli ihana ja järjesti halloween bileet, täällä onkin sekalainen seurakunta paikalla ja mun elämäni ensimmäiset tupperware kutsut on pidetty. Ihanat tytöt sai drinkit vieraslahjana ja ne poksuikin mukavasti auki :D Nyt on kuvasto käyty läpi ja päästy nauttimaan ananaskakusta ja tyttöjen illasta. Tästä ei puutukkaan mitään. Vähän on mietityttänyt pitäiskö tänään lähteä ulos. Mutta voi olla että tän näköisellä naamalla kehtaa mihinkään lähteä :D

Mites teidän halloween?

Kummilapsi päivä.

Noniin, tänään oonkin viettänyt hirmuisesti aikaa kummilasten ja muiden siskojen lasten kanssa. Aamulla lähdinkin Huuhaan kanssa Helsinkiin tapaamaan Kristiinaa ja kokemaan huonoa asiakaspalvelua.. Tuntui jotenkin että ei viihdytty siellä lounasta kauempaa, mutta huomenna onkin kiva ilta tiedossa ja saamme viettää lisää aikaa hyvällä porukalla! Jee!

Kotiinpäästyäni siskoni ja sen kolme lasta oli tullut kylään, hieman sen jälkeen Nasikin saapui kyläilemään. Kaikki lapset oli siis koolla. Lupauduinkin yökylään lapsia ja Ursulaa kaitsemaan perämetsään joten nyt vihdoinkin pojat tuhisee omissa sängyissään ja sisko tuli sopivasti syöttämään ja nukuttamaan pienen neidin. Nyt on ihana hiljaisuus! Hyvää yötä kaikille!

Gaala meikki ja kampaus.

Tällaista se äiti osasi loihtia. Hyvää palautetta äiti sai, hieman olisi saanut sileämpi mutta hienohan tämä näinkin on! Nyt lähdenkin tutustumaan ryhmäämme tupperware tukkuun.  :)

Peikosta muuttuu?

Täällä odotetaan omaa vuoroa äitin näyttöasiakkaaksi, tiedossa olisi meikki ja kampaus, mitähän tästä peikonpoikasesta saa aikaiseksi? :)

Luka kateissa.

Serkkuni pyysi laittamaan katoamis ilmoituksen kaverinsa koirasta, joten tässä se tulee:

Eli koirani Luka katosi 11.6 tammelasta, forssan läheltä. Voi olla kuitenkin missä vaan, koska on ollut niin kauan karkuteillä. Asuimme ennen Espoon kauklahdessa joten on hyvin mahdollista, että koira on matkalla sinne. Katoamishetkellä oli punainen kaulapanta ja tummanruskea naru, mutta koira on voinut riuhtoa ittensä niistä irti. Ryhmä on perustettu sitä varten, että mahdollisimman moni saisi tietää Lukan katoamisesta. Täältä voi myös jakaa katoamis ilmoitus kuvia muihin ryhmiin, omalle seinälle tai vaikka tulostaa ja laittaa omalle paikkakunnalle esim. kaupan ilmoitustaululle. Kaikki apu on tarpeen! Kiitos! YHTEYDEN OTOT: 045 126 9789TAI 041 5341 760T.Sonja Linna

Munakasta?

Jos tykkäät munakkaasta ja terveellinen sellainen on plussaa niin EasyDelight on mahtava siihen! Et tarvitse ollenkaan rasvaa ja se on nopeasti valmista! Meidän mikrossa kesti vain 1 min 50sek! Munakkaan voit tehdä joko suoraan EasyDelight astiaan tai kuohkeampaa halutessa sekoittaa ensin pikasekoittajalla. Munien rikkomisen jälkeen voit lisätä haluamiasi kasviksia, juustoa, lihaa tai vaikka mausteita. Tämän jälkeen mikroon  1min 30sek - 3min jonka jälkeen munakas on valmis ja mikro pysyy siistinä!

Me laitoimme munakkaaseen 3kpl munia, tomaattia tai paprikaa sekä parmankinkkua.

Toki tällä astialla voit myös lämmittää ruoan kuin ruoan mikrossa. Vaikka työpaikan mikrossa, joka ei aina ole sieltä puhtaimmasta päästä, kansi pitää sekä mikron siistinä että ruokaasi ei ilmesty epämiellyttäviä hajuja tai makuja :)

EasyDelight 19, 90€ tilaa cammiwithus@gmail.com

Tyhmä ku saapas.

Noniin, myydään pää tai ees aivot jotka osaa tehdä virheitä ja elämästään paskan. Vaihdossa voisin ottaa aivot jotka joku on varastanu mun päästäni. Lähdin sit äsken tukka putkella terapeutille ja sosiaalineuvojan tapaamiseen. No selviskin että ne oli eilen. Ei vois ketuttaa enempää tällähetkellä, piti selvitä vaikka mitä asioita mutta taidankin tulla vaan siihen tulokseen että en oo kyllä edelleenkään valmis menemään kouluun. Kun kokoajan vaan mogailen ja teen aikataulu mogia.

Olo on niin tyhmä ja en saa mitään aikaseks. Aku Ankankin lukeminen on liian vaikeeta. Ja syömisetkin ollu huonompaan päin. 3krt päivässä  ollu tavotteena, mutta ei sekään tunnu toimivan läheskään joka päivä. Tuntuu taas siltä että paikka lataamossa ei olis pahitteeksi..

Paperihommia.

Nyt oliskin laitettu tupperin paperit järjestykseen. Pari iltaa siinä meni että jaksoi kaikki mapittaa, mutta nyt ne ainakin löytyy kun tarvitsee. Ei ehkä fiksuinta laittaa mappiin, mutta eipä täällä hyllytilaakaan ole missään niin paljoa että sais kaikki esille. Nyt löytyy reseptejä vaikka muille jakaa ja ideoita hirmuisesti tuleviin esitettyihin. Huomenna onkin meillä ensimmäinen esittely mikä on äidin aloitusesittely. Vieraita on tulossa ja aiheena on aamupala brunssi :) Ajattelin esitellä teille siis huomenissa käteviä tupperituotteita sekä reseptejä :)

Tänään oltiin Kristiinan kanssa Jumbossa katselemassa mitä kaupoista löytyy sekä käytiin syömässä. Syötiin Parilla nimisessä ravintolassa, buffetissa. Tarjolla oli sienikeittoa, kanauuniperunaa ja salaatteja. Jumbosta löysinkin myös osan rekvisiittaa mun halloween pukuun, näätte sitten lauantaina ;) Onkos teillä halloween suunnitelmia? :)

Egyptin reissu kuvia.

Kiinnostaako uusi ura tai harrastus?

Vielä tämän viikon Tupperwarella on mahtava rekrytointikampanja, etsimme uusia myyjiä tiimiimme! Kun aloitat tämän viikon aikana konsulenttina, saat supermahtavan aloituslaukun heti mukaasi! Tämä ei maksa mitään, vaan laukun saat omaksesi keräämällä 420€ tilauksen tuttaviltasi. Minä tulen pitämään aloitusesittelyn kotiisi ja pääset mahtavaan tiimiini töihin!

ALOITA KONSULENTTINA

Jos olet valmis tarttumaan tilaisuuteen, tarjoamme sinulleJännittävän työn osa- tai kokoaikaisesti.Vapauden suunnitella päiväsi.Yhteisoloa ja kokemuksia motivoituneiden ja innostuneiden kollegojen, vieraiden ja emäntien kanssa.Mahdollisuuden olla osa tunnustettua yritystä, joka myy laatutuotteita.Ylimääräistä tuloa ja siten lisää ja uusia kokemuksia perheelle ja ystäville.Henkilökohtaista kehitystä ja myyntikoulutusta ensimmäisestä päivästä lähtien.Jos olet positiivinen ja iloinen ja viihdyt hyvin ihmisten kanssa, Tupperware on paikka sinua varten. Saat vaihtelevan arkipäivän, laajan kontaktipiirin sekä asiakkaisiin että kollegoihin. Ilmapiiriä leimaa hyvä yhteistyö, joukkuehenki ja auttavaiset kollegat, jotka tukevat sinua koko urakulkusi ajan.Tupperware on maailmankuulu kansainvälinen yritys ja tuotteemme ovat tunnettuja perustavanlaatuisesta intohimosta innovatiiviseen ja eleganttiin muotoiluun. Kaikki joilla on Tupperware-tuotteita kotona, tuntevat niiden korkean laadun ja käyttöystävällisyyden, joten laatutuotteiden konsulenttina toiminen on helppoa. Emme esitä mitään vaatimuksia koulutuksesta tai taustasta ja uskomme, että konsulentit, joilla on eri tausta, tuovat mukaan eri kykyjä, jotka vahvistavat Tupperwarea.

Jos olet ulospäinsuuntautunut, positiivinen ja myyntiurasta tai harrastuksesta kiinnostunut, ota yhteyttä minuun niin kerron enemmän! cammiwithus(a)gmail.com !

JOS EI URAA, MUTTA TUPPERIA!

Tästä näet mahtavat tuotteet mitä tupperwarelta saa, jos et ole urasta kiinnostunut, mutta haluaisit laadukkaita astioita kotiisi niin voit tilata niitä suoraan minulta! Tilauksen voit tehdä samaiseen osoitteeseen cammiwithus(a)gmail.com :)

Kuvasto:
http://tupperware.ipapercms.dk/Tupperware/Nordics/FI/2012/Kuvasto/Syksy_Talvi/

Aloituskassin kuva:

Parsinneula ja kuume.

Näin helposti näköjään kroppa taas reagoi mun tunteisiin. Koko yö meni hikoillessa, milloin jäätyen ja millon kuumeillen.. Taidanpa siis olla kipeenä, ylöskään en oo vielä päässyt. Vasta sain silmät auki. Hups. Tosin eipä olis tarvinnu herätä tänään ollenkaan. Mutta ehkä sitä pitää lähteä ettimään parsinneulaa, jotta psyykkinen olo olis taas joku päivä vähän parempi. On niin tyhmää että joku ihminen saa mut näin rikki. Kyllä mä tiiän että aika parantaa haavat, mutta valitettavan hitaasti. Enkä myöskään tajuu sitä että miksi joku haluaa ennemmin käydä tämmösiä tunteita läpi kuin muuttaa omia tapojaan tai edes kertoa kunnolla päätöksestään. Inhoan kun minulla ei taaskaan ole mitään sanavaltaa. Minun pitää vain tyytyä siihen mitä toinen on päättänyt.

No, kai tästäkin selvitään. Eipä tarvitse enää ikinä seurustella, miehistä on vain haittaa. Pärjään paremmin yksin. Nyt pitäisi sitten alkaa etsimään omaa asuntoa.. Parin viikon sisällä saan tietää nimittäin onko minulle syntynyt perheen lisäystä. Pienokaisen kanssa olisi helpompaa asua omassa kodissa, mieluiten sellaisessa missä olisi piha :) Jos pääkaupunkiseudulla on siis edullista asuntoa kera pihan myynnissä tai vuokralla niin mulle saa ilmoittaa!

Nyt ylöspäin, suihkuun ja yläkertaan syömään. Puuh.. Tässä elämäni kaunein kuva viimeyöltä.

Parisuhde.

En ymmärrä miten nykyään niin monet ihmiset eroaa. Ihmiset ei jaksa nähdä vaivaa toistensa eteen vaikka luvataan toisille että koskaan ei erota. Luulin että siinä suhteessa tekisimme molemmat mitä tahansa toisiemme eteen. Minun pitää kestää kaikki vastoinkäymiset, joita alkaa olla liikaa elämässäni. Taas olen valmis nukkumaan pois, jottei minun tarvitsisi elää näin kauheaa elämää. Sairastumiseni ei ole minun vikani mutta saan kärsiä sen takia tämänkin itkun. Luulin että jossain vaiheessa elämää yhden ihmisen vastoinkäymiset loppuisivat, ennen kuin niitä ei enää jaksa kantaa.

Osasin jo hetken ajatella positiivisesti ja miettiä tulevaisuutta, pienin askelin. Nyt kuitenkin kaikki tuntuu turhalta kun olen ainoa joka jaksoi taistella kaiken hyvän edestä. On helpompi luovuttaa kuin taistella. Pian minäkin lopetan taistelemisen, koska en jaksa enää. Minua sattuu niin. Sydän riekaleina, kaikki alkaa taas alusta. En jaksa tätä enää. Saatanan tauti joka on vallannut minut. Ilman sinua elämäni hymyilisi enkä olisi menettänyt ihmistä jolle annoin kaikkeni. Salaisuuteni jota en halua kenenkään tietävän.

Miksi et ymmärrä että minä olen täällä, sinun ei olisi pitänyt juosta minua karkuun. Haluan haukkua sinua ensimmäistä kertaa elämässäni, kun et ymmärrä meidän olevan täydellisiä yhdessä. Annat minut pois elämästäsi ja joudun tyhjentämään kotisi, meidän kotimme minun tavaroistani. Et tajua minkä tytön menetät elämästäsi, koska haluat nähdä vain sairaan ihmisen. Sinun avullasi ja tuellasi olisimme saaneet minut takaisin, meidät takaisin. Mutta ole luovuttaja. Minä en jaksa enää. Haluaisin, mutta siinä ei ole enää mitään järkeä. En jaksa enää yrittää parantua. Sillä menetin sinut, minun sielunkumppanini joka lupasit että emme ikinä eroa. En olisi halunnut kuin sinut, mutta nyt olet poissa. Minä olen poissa.

Älkää luovuttako ihmiset, rakkaus on tärkeintä elämässä.

Ajatuksiani minun.

On ihmeellistä että joku ajattelee blogin kirjoittamisen olevan julkisuutta. En myöskään ymmärrä sitä miksi joku paheksuu sitä. Mielestäni minulla on oikeus kirjoittaa ajatuksiani ja mielipiteitäni blogiini. Tämä on minulle erilaista terapiaa ja mielenpurkamista. Omien ajatusten seuraamista ja selkiinnyttämistä. Kirjoitan vain kaiken ylös, sen mitä jokainen ihminen tekee päässään. Minulla on rohkeutta kirjoittaa tämä ylös, koska luulen että minua voitaisiin ehkä ymmärtää paremmin. Olen nimittäin joutunut näkemään sairastuessani kuinka jotkut ystävät ovat kääntäneet selkänsä, jotkut ystävät muuttuneet kavereiksi ja jotkut tuntemattomiksi selkään puukottajiksi, mutta onneksi on ollut myös niitä joiden kanssa on lähentynyt tolkuttomasti tai edes vähän, ilman heitä uskon että olisin jo kuollut tai ainakin kerennyt vaurioittamaan itseäni pahemmin kuin ilman heidän tukeaan. Toki käyhän kaikkea tällaista ilman sairastumistakin mutta ei näin laajasti.

Lukijoillani on myös oma vastuunsa lukiessaan blogiani. Koska minä en puhu sinusta, minä en halua pahaa sinulle vaan kirjoitan vain sitä mitä itse pidät pääsi sisällä. Ajatuksia joilla aina ei ole järkeä, ajatuksia joita minä en halua tai jaksa kantaa päässäni. Ajatuksia joita minun on saatava ulos päästäni, kirjoittaa "päiväkirjaani" jotta voin parantua joskus kokonaan. Usein kirjoitankin vihapäissäni, masennus oireiden pahentuessa tai sitten parempina hetkinä. Joten mieti myös miten itse ajattelet ajatuksissasi jos aiot suuttua jostain kirjoittamisistani. Minusta se on lähinnä naurettavaa, koska en puhu kenestäkään suoraan niin miten sinä voit tietää että jokin kirjoitukseni merkitsee sinua. Vai alkaako vain omatuntosi soimaan kun luet totuuksia jotka sinun mielestäsi sopii sinuun?

Minun päässäni on paljon ajatuksen juoksua, kirjoitan niistä vain pienen osan tänne. Ne ajatukset jotka ovat totta tai haluan kertoa sinulle, minä kerron. Nämä ajatukset blogissani ovat vain ajatuksia, MINUN ajatuksiani. Jotkut niistä ovat outoja, jotkut niistä hulluja, jotkut hauskoja, milloin mitäkin. Joistakin ajatuksista kasvaa minulle isompi asia, jolloin käsittelen sen kyseisen tai kyseisten ihmisten kanssa. Täällä ollessaan ne ovat vain ajatuksia, eikä meinaa ajatusta tai mielipidettä enempää. Jokaisella on oikeus omaan ajatus- ja mielipidemaailmaan. Jokaisella on oikeus, myös sinulla. Minä vain olen päättänyt pitää blogiani muiden luettavissa, koska en osaa kirjoitustyylini takia kirjoittaa vain itselleni. Minulle tämä on keino parantua ja antaa muille samassa tilanteessa olevalle hieman toivoa että ei ole yksin tässä maailmassa. Minäkin olen täällä, sairaana ja toiveikkaana.

Lauantai vaihtui sunnuntaihin.

Olipas eilen kunnon nollaukset. Vietettiin iltaa Kristiinan luona kera T:n ja Köpin. Soittelin muutaman puhelun ja sain tärkeimmät ihmiset päällä maan mukaani lukuunottamatta Hamppua. Olikin ihana ilta kera tyttöjen mun kantabaarissa :) Tässä muutama kuva eiliseltä!

Koiranäyttelyssä.

Noniin täällä sitä ollaan, pitkäkarvaisten chihujen koiranäyttelyssä. Aikamoinen vilinä täällä on. Chihuja juoksee ympäriinsä, voisin ottaa vaikka nää kaikki ittelleni! Niin ihania ♡

Tänään illemmalla sitten Kristiinalle yökylään ja vähän ulos käymään.. hih.