Näin helposti näköjään kroppa taas reagoi mun tunteisiin. Koko yö meni hikoillessa, milloin jäätyen ja millon kuumeillen.. Taidanpa siis olla kipeenä, ylöskään en oo vielä päässyt. Vasta sain silmät auki. Hups. Tosin eipä olis tarvinnu herätä tänään ollenkaan. Mutta ehkä sitä pitää lähteä ettimään parsinneulaa, jotta psyykkinen olo olis taas joku päivä vähän parempi. On niin tyhmää että joku ihminen saa mut näin rikki. Kyllä mä tiiän että aika parantaa haavat, mutta valitettavan hitaasti. Enkä myöskään tajuu sitä että miksi joku haluaa ennemmin käydä tämmösiä tunteita läpi kuin muuttaa omia tapojaan tai edes kertoa kunnolla päätöksestään. Inhoan kun minulla ei taaskaan ole mitään sanavaltaa. Minun pitää vain tyytyä siihen mitä toinen on päättänyt.
No, kai tästäkin selvitään. Eipä tarvitse enää ikinä seurustella, miehistä on vain haittaa. Pärjään paremmin yksin. Nyt pitäisi sitten alkaa etsimään omaa asuntoa.. Parin viikon sisällä saan tietää nimittäin onko minulle syntynyt perheen lisäystä. Pienokaisen kanssa olisi helpompaa asua omassa kodissa, mieluiten sellaisessa missä olisi piha :) Jos pääkaupunkiseudulla on siis edullista asuntoa kera pihan myynnissä tai vuokralla niin mulle saa ilmoittaa!
Nyt ylöspäin, suihkuun ja yläkertaan syömään. Puuh.. Tässä elämäni kaunein kuva viimeyöltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!