Kun toinen tarkoittaa hyvää..

Mutta minua alkaa harmittaa.. Tupperiystäväni joka on aivan ihana nuori nainen, sanoi tänään minulle; Noora, miten voit? Näytät kamalan väsyneeltä. Minua alkoi harmittamaan kun väsymykseni näkyy ulos päin, en halua olla epäpirteä, enkä varsinkaan halua herättää huomiota muiden silmissä että olen väsynyt, aneeminen ja apaattinen.. Minä niin haluaisin olla oma iloinen itseni. Juttelimme hetken ja sanoin että pitäisi varmaan nukkua enemmän, johon ystäväni vastasi "uni ei aina auta, onko sinulla jotain henkistä taakkaa nyt enemmän?". Niin, kun minä en enää tiedä mikä minulla on. Vuosi on kohta kulunut sairauslomaa ja luulisi että siinä ajassa olisi jo kunnossa.. Alan taas menettämään toivon että näenkö enää itseäni koskaan?

Jotenkin minulle kerta kerran jälkeen tulee mieleen, miksi minun pitää kestää tätä tautia? Kun eihän edes ex-poikaystäväni jaksanut katsoa sitä, vaikka hän sanoikin että ei se ole sairauden syy, vaan sen syy on minun muuttumiseni ja miten hän tarvitsee omaa tilaa. Minä olen muuttunut sairauteni takia ja en usko että enempää tilaa suhteessa ei voi olla kun minä annoin aina luvan mennä poikien kanssa minne tahansa ja olla kotona tekemättä mitään.. Mutta olen sitä mieltä että kun ei ole enää onnellinen suhteessa, on parempi erota. Enemmän minua olisi sattunut se kun 6kk jälkeen kuulisin sanat "katsoin sua vaan säälistä, kun tykkäsit musta niin paljon" kuten muuan Nousiainen sanoi.

Mutta pahinta edellisessä erossa on se että melkein koko kaveripiirimme on sama.. En tiedä miten kenenkin kanssa kuuluu enää jutella ja jos satumme samaan paikkaan, niin minä olen se joka ei voi liittyä ystävieni seuraan. Se harmittaa minua kovin. Noh, olemmehan me tunteneet 13 vuotta, joten kai joskus tulevaisuudessa taas olemme väleissä ja elämässäni tulisi ensimmäinen poikkeus, kun olisin exäni kanssa väleissä eron jälkeen.. Kunhan katkeruuteni joskus katoaa :)

Pitääkö joka päivä syödä?

Hups, olin juuri menossa nukkumaan kun tajusin että kai tänään pitäisi syödä jotain. Kokonaan olin unohtanut että olen tänään syönyt vain viilin aamulla. Yritän miettiä että miksi en ole pistänyt suuhun tänään mitään, mutta en kyllä keksi muuta syytä kuin en muistanut. Ruoka ei ole mun prioriteetti listalla kovin korkealla ja ilman nälän tunnetta ei syöminen tuu mieleen. No nyt mä sitten mussutan tässä pakosta tonnikalamössöä ruisnappien kera. Ihan vaan sen takia kun muut ihmiset sanoo että pitäis syödä..

Ainiin, sain ensi tiistaille paikan päiväosastolle... Siitä sitten alkais 6 viikkoa kestävä syömisen ja päivärytmien opettelu.. terve..

Ekat nappulat!

Tänään pikkuherralle kelpasi kaksi nappulaa, jonka jälkeen hän karkasi äitin tissille. Ei siis vielä 4 viikkoa ja 1 päivää vanhana tarvita muuta kuin maitoa. Pikkuhiljaa herra on alkanut jo huimaa vauhtia kiertelemään pentuaitaustaan! On niin ihana katsoa tuollaisen pienen ihmeen kehitystä!

Hello kitty!

Mä en kestä näitä ihanuuksia! Ihana lahja pikkutytöille ja vähän isommillekin! ;) Piparimuotit ja taikinakulho, näillä kelpaa leipoa!

Miten oppisi pitämään itsestään?

Tupperware seminaarista kotiin, kotona päikkärit ja kaverille, makoilua ja hengailua, lämpöä ja keskusteluja, Helsingin kautta tänään tupperware kokoukseen ja vihdoin kotona. Huojentunut ja hyvä fiilis, keskusteluissa päädyttiin samoihin aaltopituuksiin tapailun suhteen, kumpikaan meistä ei haluu stressata tällähetkellä jonkun toisen perään. Kun toinen on larppauskerhossa Keuruulla niin eipä nähdä niin usein että kyllästyy toisen naamaan mutta kuitenkin kun nähdään niin viihdytään sairaan hyvin toistemme seurassa, mä en edes tajuu miten voinkin olla niin oma itteni jonkun kanssa :D Hullu on kiva olla ja hullut yhdessä on tosi hulluja :D M:n äiti on ihana! On niin kivaa kun on aidosti tervetullu toisten kotiin. Syvällisiä keskusteluja tulikin käytyä eilen hänen kanssaan :)

Tänään nukuttiin päikkärit ja makoiltiin koko päivä leffan kera :) Sitten olikin jo aika lähteä ja kyllä vähän  naurattikin kävellä Kampissa käsi kädessä, kun mietin että luuleekohan kaikki että oon pikku tyttö vielä :) Mutta toisaalta tän ikäisenä on ihan kiva tuntea ittensä nuoremmaksi :) Ja en mä taida henkisesti kovin vanha vielä olla :D Mut kannettiin tänään sängystä väkisin keittiöön syömään aamupalaa ja mähän vaan kiukuttelin että en varmaan syö :D No yllättäen en päässy lähtemään mihinkään ennenkun olin syöny :D Ihme pakkosyöttäjä tuo tyyppi onkin :D Nauroin jo et aikooko se lihottaa mua paljonkin siitä lähtikin mun painon arvailu josta en tykänny, mutta kuulemma M kertoo sit jos lihoon liikaa :D Nice.

Yritin näyttää tänään kunnon bodattua kroppaa minkä haluisin, M totes siihen että sullahan on jo ihan täydellinen kroppa että mitä sitä muuttamaan. Kunpa oman kropan näkis itekin täydellisenä, mutta kun se on vaan virheitä täynnä. Mutta en kyllä pistä pahaks kuulla tollasta, ehkä joku päivä uskon siihen itekin.
Miten omaa kroppaa oppisi rakastamaan tai edes tulemaan toimeen sen kanssa?

Tupperware 50v. Syysseminaari.

Täällä auditoriossa istuu tyttö, ainakin sadan muun ihmisen kanssa jota yhdistää sama asiaa; rakkaus hyviin keittiövälineisiin. Minuthan on aivopesty jo pienestä pitäen tupperwaren ihmeelliseen maailmaan. Nyt istunkin tupperware syysseminaarissa yli sadan muun ryhmänjohtajan kanssa. Minähän kun olen hieman kunnianhimoinen niin tein itsessäni 4 päivässä konsulentista ryhmänjohtajaksi.

Minä ajattelin tavoitella Etelä-Afrikan matkaa, johon haluaisin juuri SUT mukaani!

Olisitko sinä halukas minun tiimiin tupperwaren ihmeelliseen myyntimaailmaan? Ota minuun yhteyttä, sillä tällä saat ihanan sosiaalisen työpaikan ja extra rahaa joululahjoihin ja voin kertoa että tupperwarella on parhaat myyntikampanjat! Mitä enemmän myyt, sitä enemmän saat tupperwarea, matkoja sekä palkintoja!

cammiwithus@gmail.com odotan yhteydenottoasi!

Starani mun ♡

Oltiin Staran kera yökyläilemässä Kristiinan luona! Vietettiin tyttöjen iltaa kera Kaapon ja oli T:kin kotona. Käytiin saunassa, tehtiin kasvonaamiot ja katsottiin maailman huonointa elokuvaa; the 5 year engagement. Me ollaan kyllä huonoimmat leffan valkkaajat ikinä! Eikä noissa meidän kasvonaamioissakaan kehumista ollut :D Saunanaamio olikin itsestään lämpeävä naamio, me sitten istuttiin ne valuvat naamiot päällä saunassa ja naurettiin kippurassa :D

Ihana Kristiina otti Starasta ihania kuvia!

Ahdistus nousee pintaan.

Mä kävelen askel askelelta hitaasti, katselen ympärilleni ja mietin miten muiden elämä on niin onnellista. Mietin miten mä olen valinnut näin huonon elämän itselleni. Mun tekee mieli purskahtaa itkuun kun kävelen terapiasta ja näen mun vanhan kodin. Mä mietin miksi mä joskus oon suostunut ja joutunut ihmisten hyväksi käytetyksi. Mä mietin miksi mä koen elämäni niin turvattomaksi. Miksi joskus suostuin kertomaan elämästäni lehtien palstalla. Mä haluisin taas vaan kadota ja olla olematta. Kaikki ahdistaa niin paljon.

Mä en ajatellut että mun elämäni menee näin. Mä en valinnut itselleni tätä tietä. Oon 25 vuotias joka on piilotellut koko elämänsä kovan kuoren takana. Kolme kertaa ajautunut tässä elämässä Burn outin partaalle, mä olen epäonnistunut ihmisenä ja menettänyt niin paljon. Yksityisyyteni on mennyt ja tuhottu. Miten tässä ankaruuden valtaamassa elämässä voisi olla onnellinen ja taas kostan itselleni ruoan kautta. Kierre on taas alkanut kun jääkaappi on pahin viholliseni.

Alkoholin huurteinen elämä mietityttää ja joskus mietin pitäisikö alkaa juomaan tunteeni palasiksi. Mietin kaikkia ystäviä jotka ovat olleet elämässäni ja miksi olen joutunut menettää sairauteni takia niin paljon heistä. Masennukseni on kamalaa ja tiedostan että sen takia moni on ottanut askeleita taakse. Kukaan joka ei ole sairastanut masennusta ei voi tietää mitä sen kanssa eläminen on. Minä olen kadottanut itseni, luonteeni ja elämän iloisuuteni. Vaikka muut sanovatkin että kyse ei ole sairaudestani vaan muusta. Minä tiedostan muuttuneeni kamalaksi, herkäksi, loukkaantuvaksi ja huomion hakuiseksi tämän taudin myötä.

Syömishäiriö on minun keinoki purkaa pahaa oloani. Mutta silti olen kokoajan huolissani enemmän muista kuin itsestäni. Sain jopa huonon oman tunnon kun sain terapeutilleni ajan hänen ruokatunnilleen. Hänenhän pitää syödä jaksaakseen. Minä olen poikkeus, en tarvitse ruokaa elääkseni. Pärjään hyvin ilmankin. Muiden raha asiat ovat omiani tärkeämpää, lainaan kyllä vähistänikin kun joku on pulassa. Tälläkin hetkellä tililläni on muutama euro, laskut maksamatta ja sairauspäivä rahoista ei ole tietoakaan seuraavaan kuukauteen koska sairaslomassani oli hetken katko.

Tekisi mieli käpertyä jonkun ihmisen kainaloon ja itkeä itsesäälini ulos. Mutta kova kuoreni ei anna minulle sellaista mahdollisuutta. Jatkan epävarmoja askeliani ja teen ympäristöstäni musiikkivideon. Siinä videossa on kaikki hyvin ja ihmiset rakastuneita ja onnellisia. Kunnes otan kuulokkeet korviltani ja todellisuus iskee kuin nyrkki kasvoihini.

Ihmiset ympärillä.

Se on niin hassua että mä ahdistun superhelposti kun edes mietin muutamia ihmisiä. Mun tavaroita on edelleenkin mun vanhassa kodissa, haluisin hakea ne pois, mutta kun ahdistaa jo ajatteleminenkin niin pirusti että miten mä edes voisin kysyä toiselta että voinko hakea tai vielä mennä käymään siellä!? Pitäisi kysyäkkin että ostaako Mäksy olkkarin pöydän vai pitääkö sekin pistää myyntiin.. Äänentoisto järjestelmä menee toivottavasti mun frendille viikonloppuna, onneks menee ite hakemaan sen :)

Pikkuhiljaa haluisin ja pystyisin selvittämään yhden kuulemma väärinkäsityksen mutta kun mulla ei ole kenenkään puhelinnumeroita niin en pysty soittamaankaan, odottelen siis puhelinta edelleen huollosta :/

Sitten vielä uusin tapaus, mies joka haluaa puhua SIIS puhua ?!?! Mun kanssa viikonloppuna meidän suhteesta!?!? APUA! En mä ole valmis sellaiseen. Aika hullua.. Nyt pakko mennä hermosauhuille, AHDISTAA!

Ensi luu ja lelu ♡

Käytiin Kristiinan kanssa Jumboilemassa tänään ja kävin ostamassa 3 viikkoa vanhalle muruselleni ekan lelun ja luun! Hän ei ihan vielä ymmärrä vaan niiden päälle, mutta poika opettelee kovaa vauhtia jo kävelemään! Ihan vielä se ei onnistu :)

Miten uskaltaisi aloittaa liikunnan?

Kun se niin helposti lähtee käsistä. Niin monta kertaa se on pilannut elämäni ja tuonut syömishäiriön takaisin elämääni. Kun alkaa liikkumaan niin mikään ei riitä ja sitä alkaa treenaamaan täysillä. Ruokailu vähenee ja pikkuhiljaa ruokavalio muuttuu yber terveelliseksi ja pikkuhiljaa lopetan syömisen kokonaan.. Pelottaa koko ajatus siitä että taas niin tapahtuisi jos uskaltaisin treenaamaan. Toisaalta koko kroppa kun on niin väsynyt että on hankalaa ajatella jaksavansa vielä liikkua sen kanssa.. Liikuntainto on kadonnut aiemman pakkoliikunnan takia ja sekin pitäisi saada takaisin..

Pikkuhiljaa siis olisi halu aloittaa mutta miten se onnistuu? Pitäisikö elää hetkessä ja tehdä sitä mukaan kun tekee mieli vai pitäisikö laittaa kalenteriin ylös ja liikkua sen mukaan että into palautuisi? vai pitäisikö ensin taas saada ruokaileminen jokapäiväiseksi? Osaako joku neuvoa?

Ruoka = ongelma.

Kai se on pakko myöntää etten vieläkään ole terve. Luulin jo hetken että syömishäiriö on voitettu ainakin niin kauaksi aikaa kun koen taas jonkin suuren ongelman. Mutta olin väärässä. Unohdan taas syödä, joskus tahallani mutta kokoajan useammin tahattomasti. Tajusin asian eilen yöllä kun tulin kotiin ja minua yritettiin pakottaa syömään nugetteja. Siis hyvällä mielin, ihminen joka välittää minusta haluaa parantaa minut mutta se ei vain toimi niin.. Se ei ole niin helppoa parantua. Toisaalta on kiva tietää että hän haluaa auttaa ja on kiinnostunut parantumisestani.  Ne maistuivat kamalalta ja vielä seurakaan ei ollut vielä sellainen jonka kanssa olisin tottunut syömään. On vaikeaa syödä ihmisten seurassa. Mutta toisaalta vielä vaikeampaa yksin, muiden seurassa esim. Yksin ulkona. Se on maailman häpeällisintä.

Viime ilta oli kyllä aika kamala, loppupeleissä. Lähdin Punin kanssa ulos kun lupailin olla autolla liikkeellä ja nähdä yhden pojan baarin jälkeen. Baariin mennessä näinkin Mäksyn, onneksi kuitenkin he tajusivat olla tulematta samaan baariin meidän kanssa. Vaikka sinne he taisivat olla aluksi tulossa. No kun olin saanut vitutuksen pois mielestä niin tuo kundi ketä lupasin nähdä baarin jälkeen soittikin mulle kahden aikaan ja vitutus nousi uudestaan mieleen kun puhelu oli niin sekava. No lähdin tapaamaan häntä Espalle ja juteltiin siinä tovi. Onneksi mun mielikuvitus oli taas kerran vaan laukannut ja asiat oli ihan muulla tavalla kun mä luulin.

Jurriset ihmiset on kyllä niin tyhmiä. Vähän alko eilen yöllä mietityttääkin että onko iällä loppupeleissä väliä. Aina sitä sanoo että ikä on vaan numeroita, mutta selvinpäin olleena kyllä iällä ehkä onkin jotain väliä. Mutta ehkä joku päivä jaksan miettiä kuinka paljon väliä sillä on kun tutustuu tuohon ihmiseen kunnolla. Miehetkin aina vaihtavat nuorempaan, niin miksen minäkin.. Tai miksi toisaalta pitää miettiä, katsotaan miten asia etenee :) Minä viihdyn hänen seurassaan, hän välittää ja ottaa huomioon. Mutta en vain vielä tunne häntä kunnolla. Ja hän kun tosiaan on nuori niin Suomen virallinen kundien juorukerho varastaa hänet joka viikko omakseen niin että emme näe kovin usein.

No viime yötä pahensi uni jota näin, tietenkin ihmisestä jota en halua ajatella. Hikoilin koko yön ja nukuin tosi levottomasti, mutta onneksi aamulla kun heräsin sain käpertyä turvalliseen kainaloon ja vain olla. :)

Urmas!

Mun jauhelihapaketti on kasvanu ihan hirmuisesti! Pikku poika painaa jo melkein 400g ! Maitoa on siis riittänyt hirmuisesti tuolle yhdelle poikaselle! Eilen avautuikin jo silmät :) Tässä 2, 5vkoa vanhan pojulin kuvia!

Inkkii ihoon!

Noniin tänään alkais varjostusten tekeminen ja vanhan tatuoinnin tuhoominen. Jaiks kun jännittää! Saa nähdä miltä tää kerta tuntuu, viime kerta kun oli niin ihana palaneessa ihossa :D Yläosa pitäisi siis olla tän päivän jälkeen ready, se tarkottaa sitä että vielä tiedossa yksi tai kaksi kertaa jäljellä :) Onneks Kristiina tulee mukaan mun henkiseksi tueksi ja sitten palkinnoksi tuskan kestämisestä mennään syömään Vapianoon tänään :)

Tässä pyydetty kuva, minkä Puni otti vihdoin ja viimein mun selästä kun oltiin Virossa :) Livenä voi kattoo mun kärsimystä www.vidaloca.fi !

Röökin lopetus..

Ei nyt ihan suju, ajattelin tänään lopettaa ja olinkin polttamatta iltaan asti. Elämä kun alkaa pikkuhiljaa olla vähän tasapainosempaaa.. No huomasinkin että toi syöminen ei ookkaan ihan niin helppoa että siitä ahdistuksesta ois päässy jotenkin eroon. Ennemmin siis rööki kun pilleri naamaan. Sitä ahdistusta vaan en kestä.. pitäis keksiä joku parempi keino mut.. No onneks kohta loppuu ulkomailta tuodut röökit niin ehkä se sit loppuu.

Huomenna olis taas aika mennä neulan alle, eli nyt nukkumaan! Öitä!

Puuskuttaa.

Oli hauska ilta eilen! Oltiin varmaan viidessä eri baarissa eilen ja muutama euro taisi kulua illan aikana. Siideri maksoi pari euroa mutta siihen malliin virtasi shotteja pöytään että ei tiskille kerennyt mennä :D Englantia söpelsin Italialaisten, saksalaisten, ranskalaisten ja virolaisten kanssa ainakin! Olipas kivaa kun pojat jakso näyttää meille uusia paikkoja virossa!

Nyt kyllä haluttaisiin jo kotiin ja odotetaan että päästäisiin laivaan! Piti lähteä kuuden laivalla, mutta tuli niin koti ikävä että tultiin satamaan jo tunti sitten :D Tunnin päästään onneksi kotia kohti ja ihana isi tulee hakemaan meitä satamasta! Nyt vois kyllä vähän väsyttää.. Punia ainakin... :D

Girls gone bad!

Wuhuu, nyt sitä lähetään Punin kera etelään :D Niin kauaksikin kuin Tallinnaan! Onneksi viikonlopusta on selvitty ja taas jaksaa sosiaalistua. Mennään siis tapaamaan Punin kavereita ja niiden kavereita jotka opiskelee Tallinnassa. Sieltä löytyykin siis Saksalaisia, Italialaisia ja kaikenmoista sakkia. Englantia siis pääsee harjoittamaan pitkästä aikaa tai onhan siitä jo kuukausi kun tultiin Egyptistä :D

Hotellireissu Tallinnaan!

Ah, ihanan Punin kera lähdenkin huomenna aamulla Tallinnaan! Hotelli on varattu ja menomatka hallussa! Tulomatka onkin sitten eri asia... Katsotaan mitä sitä keksii, jos ei muuta niin uimalla ;P

Mennään tapaamaan Punin kavereita ja tutustumaan Tallinnan yöelämään! Ehkä vähän hemmottelua myöskin luvassa! Ihana tyttöjen reissu tiedossa! Romantica!

Sunnuntai fiiliksiä.

Olipas kiva viikonloppu! Huuhaan synttäreiden jälkeen lähdin sivistyneesti juomaan siideriä ja syömään Kristiinan ihania ruokia! Siitä päätettiinkin lähteä Punin luokse jatkamaan kera Katjan. Sivistyneisyys katosikin skumppapullon avaamisen myötä ja nollaus lähti käyntiin! Vakkaribaarissa olikin hirmuisesti tuttuja, mutta kyllä voin sanoa että muistikuvat on vähän hakusessa.. hups.

Mä oon viimeaikoina tajunnu että seurustelusuhteessa sulkee silmänsä ympäristöstä ja ei huomaa pahemmin tuntemattomia ihmisiä ja on tosi varautunu kun joku tulee juttelee.. Näin sinkkuelämän makuun päässeenä taas on paljon avoimempi ja on niin kivaa tutustua uusiin ihmisiin! On kiva saada elämään uutta väriä ja avoimuutta. Parisuhteessa kun alkaa unohtua se toisen huomioon ottaminen niin helposti että on pitkästä aikaa ihanaa kun saa perhosia mahaan ja pieniä huomionosoituksia mitkä ovat arkistumisen myötä unohtuneet suhteesta. Rakastan tekstaria kesken päivän, piristämään arkea ja paljon muitakin pieniä juttuja!

Oon joskus sanonutkin että mä haluun intohimoisen suhteen ja palavan rakkauden poltteen olevan läsnä aina parisuhteessa. Valitettavasti se ei vaan näytä olevan realistista.. :( Toki onhan aina parisuhteessakin omat hyvät puolensa, mutta ei sitä kyllä enää kaipaa! On niin kivaa nykyään taas jaksaa hymyillä! Taitaa elämä voittamaan pikkuhiljaa! :)

Huuhaa 3v.

Täällä me juhlitaan noin kymmenen lapsen ja kymmenen aikuisen kera Huuhaan suurenmoisia 3 vuotis juhlia!

Huuhaa halusi kaikki lahjaksi saaneet pinnit päähänsä ja tässä siis upea luomus minkä sain aikaiseksi hänelle :D Voisin sanoa että ihan ammattilaiselta tuntuu ;) haha.

Meidän mamma, siis äitini leipoi pikkuiselle synttärisankarille aikamoisen kakun. Voisin sanoa että en noin hienoa ole hetkeen nähnyt!

Paljon onnea Huuhaa rakas ♡

Tupperware messuilla.

Noniin matka kohti Pasilaa alkoi ja messukeskukseen meidän tie vie. Äitin kanssa ollaan menossa myymään superhalpoja tupperware tuotteita ja sopimaan esittelyjä sekä rekrytoimaan meidän tiimimme huippumyyjiä! Meidät tapaa siis tänään klo 12 - 18 Tupperwaren messupisteeltä osastolta yksi!

Tulehan moikkaamaan meitä Outlet EXPO messuille!

Ketutus.

Eilinen meni nukkuessa koko päivän, joten tänään aloitinkin päivän ahkerasti klo 5.30.. Kävin juuri lääkäriä tapaamassa mun terapeutin ja sosiaali työntekijän kanssa.. No koulua en aloita vieläkään ja joudun kolmatta kertaa tänä vuonna osastolle sisään opettelemaan syömään ja arjen rytmiin.. Voisin sanoa että hippasen ärsyttää.. Mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo.. Tälläkertaa tosin onneksi tuonne leppävaaran päiväosastolle, on hieman lähempänä.. 6viikkoa siis edessä opettelua elämään..

Jotenkin on taas vaan niin epäonnistunut fiilis kun taas mennään askelia taaksepäin.. Tosin ei tässä kauaa ole kun olin valmis jo menemään jorviin taas sisään kun teki mieli vetää överit ja olla kärsimättä enää tässä elämässä. Kai mun elämällä on mulle vielä annettavaa kun edelleen elossa ollaan ja haavoihin on laastari laitettu. Eiköhän mun vastoinkäymiset ala pikkuhiljaa loppumaan, ainakin tän vuoden osalta.

Ehkä elämä hymyilee risukasaan joku päivä taas :)

Täydellinen lasagnevuoka.

Ensi viikolla on Tupperware suurviikko, jolloin on mahtavia tarjouksia ja extralahjoja tiedossa! Jokainen tilaaja saa extrlahjan tai jos haluat pitää kutsut niin jokainen vieraasi saa lahjan! Lisäksi kutsujen emäntä saa ihanat taikinaiset limen vihreänä SEKÄ myynnin mukaan lisälahjan! Ensi viikon tilaajille on myös supertarjouksena lasagnevuoan -50% !!

Ota minuun yhteyttä cammiwithus@gmail.com !!

Oma sänky, paras sänky.

Huh mikä päivä takana. Voin rehellisesti sanoa että en ole tehnyt tänään yhtikäs mitään. Heräsin 14.00 ja en jaksanut edes nousta sängystä ylös, niinpä olen vain makoillut sängyssä.. Olenkohan mä tulossa kipeäksi vai oonko tosiaan vaan näin väsynyt? Haukotuttaa kokoajan ja tekis mieli jatkaa vaan unia, mutta kai sitä pitäis tänäänkin jotain syödä..

Terkkuja Urmakselta, Ursulan pennulta :)

Aika..

Koskahan päivässä olisi tarpeeksi aikaa? Minusta tuntuu että koko tämä vuosi on kohta kulunut ja käteen ei ole jäänyt juuri mitään.. Sairaslomaa vain.. Ihmettelen vain sitä että miten osaankaan tuhlata jokaisen päivän tunnit vaikka en oikeastaan saa mitään aikaiseksi.. Tänäänkin olen tavannut kaksi opettajaa, Kristiinan ja Punin ja siihen se päivä sitten suttaantuikin..

Musta tuntuu että on niin paljon tekemistä että mulla ei oo aikaa pitää kavereihin oikein yhteyttä, puhelimessa ei kerkeä lörpöttelemään enkä lepäämään.. Joka päivä on jotain mutta ennemmin sanoisin että jokainen päivä on suoritettu ennemmin kuin eletty?

Väsy, väsympi, väsyin.

Huonosti nukutun viikonlopun jälkeen tuli huonosti nukuttu sunnuntai-maanantai yö. Tuntuu etten saanut ollenkaan unta ja kuulin kokoajan huoneessani kaikki äänet. Yleensä kun unilääkkeillä nukkuu, niin en kyllä herää helposti. Egyptissäkin musiikki pauhasi kokoyön ja Kristiina valvoi, minä nukuin ja aamulla Kristiina kirosi mun lääkkeet kun oli joutunut yksin valvomaan monta tuntia melun takia.

Tänään syömishäiriöklinikan toinen rentoutusryhmä tapaaminen, ei ehkä niin parhaalla tavalla mennyt kun väsytti niin pirusti ja jokainen lihas kropassa on kipeenä.. Nukuin siis varmaan tunnin lattialla jumppapatjan päällä.. Mutta kai se unikin rentouttaa :)

Hupilupa.

Täällä sitä mennään, lauantai vaihtuu sunnuntaihin ja huomenna on paha olla. Toivottavasti teillä on mennyt hyvin viikonloppu!

Lauantai!

Olipas hassua että eilen nollailtiin Vatikaanissa. Yleensä juhlapäivä on ollut lauantaisin, mutta piti parantaa mieltä joten lähdettiin ystäväni Sadun kanssa hänen työkavereita moikkailemaan :) Hetken sopeutumisen jälkeen oli hauska ilta ja käytiin hakemassa grilliruokaa baarin jälkeen.. varmaan elämäni toinen kerta kun suostun sellaista syömään :D Parannusta on siis tapahtunut!

En ollut laittautunut iltaa varten niinkuin normaalisti olisin tehnyt, olikin hauska nähdä että olin silti olemassa. Nyt loppu päivä voisikin vain maata sängyssä? Vai innostuuko tässä enempäänkin? Ihanaa ainakin kun tänään jaksaa taas hymyillä :)

Olen suomalainen.

Suomalainen tapa on hyvä tänään toteuttaa ja vetää pää täyteen. Humalaisen päässä näyttää maailma vähän paremmalta tai ainakin mä toivon niin. Vituttaa niin paljon ettei veri kierrä päässä. Tässä ei oo enää mitään järkeä. Toivottavasti teillä on parempi viikonloppu!

Kun kaikki hyvä katoaa.

Voisin kirota koko maapallon alimpaan helvettiin. Tää päivä on ollut taas niin perseestä että ei mitään rajaa. Ensiksi kävin kodissa, jossa mun nimi lukee ovessa. Hain talvitakit käyttöön ja tarkotus oli hakea muutakin mutta viestiteltyä Mäksyn kanssa, tuli ilmi että hän on kotona. No ei se sitten ollut viittinyt edes pukea päällensä, joten jouduin näkemään sen puol alastomana. Teki tahallaan sitten kiusaa, kiitos siitä. Ihan kun ei tekis jo tarpeeks pahaa nähä toisen naama. Kuulemma oli Tampereelle lähdössä, että onneks olkoon vaan Tampereen tytöt, saatte mun unelmien miehen. :'(

No siitä sit lähinkin Selloon palauttamaan mun eilen huollosta tullutta HTC puhelinta, joka muuten oli vaihdettu täysin uuteen puhelimeen. Ei nyt ihan vakuuta ton HTC:n laatu.. Sain sitten paskan laina Nokian käyttöön, jossa ei toimi edes ovi kauppa, joten mulla ei oo kenenkään numeroita kun Gmailin Back uppia ei voi ladata sieltä.

No siinä samassa hetkessä kun astuin Elisa shopista ulos niin mun opettaja soitti etten saakkaan aloittaa koulua.

Jotenkin toi puolituntinen mun elämässä sai vitutuksen nousemaan ääriin ja tekis mieli huutaa ja potkia jokaista vastaan tulijaa. Että kannattaa vältellä mua!

Koulun penkillä.

Nyt istuskellaan koulu ja mietitään minkäslainen yritys minulle tuleekaan.. Mitä sinä kaipaat kampaamossa? Millainen olisi unelmiesi kampaamo? Nimittäin minä aion sellaisen perustaa tulevaisuudessa! Nyt sitä alan pikkuhiljaa suunnitella ja aikanaan sen haluan myös toteuttaa. Nyt juuri sinulla olisikin mahdollisuus vaikuttaa minkälainen siitä tulee!

Seuraavat 10 viikkoa menee tätä suunnitellessa ja puoliksi koulun penkillä istuen.