Ketutus.

Eilinen meni nukkuessa koko päivän, joten tänään aloitinkin päivän ahkerasti klo 5.30.. Kävin juuri lääkäriä tapaamassa mun terapeutin ja sosiaali työntekijän kanssa.. No koulua en aloita vieläkään ja joudun kolmatta kertaa tänä vuonna osastolle sisään opettelemaan syömään ja arjen rytmiin.. Voisin sanoa että hippasen ärsyttää.. Mutta ehkä kolmas kerta toden sanoo.. Tälläkertaa tosin onneksi tuonne leppävaaran päiväosastolle, on hieman lähempänä.. 6viikkoa siis edessä opettelua elämään..

Jotenkin on taas vaan niin epäonnistunut fiilis kun taas mennään askelia taaksepäin.. Tosin ei tässä kauaa ole kun olin valmis jo menemään jorviin taas sisään kun teki mieli vetää överit ja olla kärsimättä enää tässä elämässä. Kai mun elämällä on mulle vielä annettavaa kun edelleen elossa ollaan ja haavoihin on laastari laitettu. Eiköhän mun vastoinkäymiset ala pikkuhiljaa loppumaan, ainakin tän vuoden osalta.

Ehkä elämä hymyilee risukasaan joku päivä taas :)