Traumapsykoterapia.

Nyt se on löytynyt, mun oma traumapsykoterapeutti. Torstaina paprut kohti kelaa ja toivottavasti ne saisi sen käsiteltyä ennen mun synttäreitä 14. Ens kuuta.. Ja hyväksyisi sen.. Nuoret kun saa niin paljon etua enemmän ja terapia jakso tulee kestämään 3 vuotta. Se olisi hirmuisen suuri summa mikä tulisi säästettyä. Tämä terapeutti veloittaa 45min ajasta tällä hetkellä 68e ja nostaa sen pian 70e, mikä on monilla Helsingissä. Alle 26 vuotiaat saavat tukea tuohon 52,14e ja yli 26 vuotiaat 37e. Ero pitkällä aikavälillä on monia satoja euroja.

Olen tällä hetkellä kuntoutustuella eli "sairaseläkkeellä" kesäkuun loppuun asti. Tavoitteena on ollut aloittaa psykoterapia, joten tavoite on saavutettu! Kuitenkin psykoterapia ja oma omistusasunto on kovin kallista ja ilman tukea en pysty syksyllä palaamaan kouluun ja muuttamaan omilleni. Hirveä stressi että miten minulla on varaa syksyllä opiskella kun lääkärit ovat kieltäneet minun menemästä töihin, koulun ohella. Kuukauden päästä minulla on hoko eli hoitokokous jossa käsittelemme tulevaisuuttani, miten voisin hankkia ammatin jossa syömishäiriöni ei pahene työn takia sekä miten pystyisin kuntoutumaan omilleni asumiseen ja elämäni hallitsemisessa.

Toivonkin kovasti että kuntoutustukea jatkettaisiin opiskeluni ajan, jolloin kuntoutumiseni takaisin verojenmaksajaksi onnistuisi, terapiani onnistuisi ja pääsisin kunnolla jaloilleni. Tätä ovat monet minulle ehdottaneet ja pidänkin peukkuja pystyssä että kaikki järjestyy!

Oppia ikä kaikki.

Viime viikkoina mä oon oppinut hirveesti taas itsestäni, kuinka mä vuoden viikoittaisen sairaanhoitajan tapaamisten kanssa en oo kertaakaan pystynyt näyttämään kuinka rankkaa se on ollut. Nyt viime viikolla tapasin ensimmäistä kertaa toivottavasti tulevan psykotraumaterapeuttini, käynti tuolla muistuttikin kuinka rankkaa on käydä juttelemassa kipeistä asioista jonkun kanssa. Ja tänään juttelinkin mun sh:n kanssa että kuinka rankka prosessi tämä parantuminen on ollut.

En voi vieläkään sanoa parantuneen, koska en ole. Mutta voisin sanoa että olen tasapainoisemmassa tilassa. Enää en käy päivittäin vaa'alla, oikeastaan en ole koko vuonna vielä käynyt. Olen lihonut niin paljon että tuon yli 60 kilon näkeminen lukuina olisi liian ahdistavaa. Syön päivittäin, vaikka en pystykkään sanomaan että "ansaitsisin" syödä. Siksi eilenkin pistin kokonaisen jauhelihapaketin mikroon ja ruskistin sen siellä, vain koska en näe että oman ruokani takia minun tulisi nähdä vaivaa. Siksi kouluruokailu taitaakin olla minulle vaikeaa. Muiden tullessa syömään valmistan mielelläni hyvää ruokaa heille ja syön sitten itse jos sitä jää.

Tänäänkin paistoin tuplasuklaa vadelma- mustikkapiirakkaa, mutta en itselleni.

Siksi taidan käydä niin useasti ulkona syömässä tai ostan valmisruokaa kotiin. Tällaisia asioita olen viime aikoina tajunnut itsestäni. On mielenkiintoista oppia omia käytäntömalleja, miksi teen jotakin? Mistä se johtuu? Miksi arvostan muita enemmän kuin itseäni? Miksi kiltteyttäni käytetään hyväksi?

Mitä sinä olet oppinut itsestäsi?

Vidaloca tattoo.

Aloitin ison tatuointi prokkikseni viime syksynä ja taas täällä istuskellaan ja odottelen omaa vuoroani. Tatuoijanani on toiminut Rosti, joka on tehnyt suunnitelmistani parempaa kuin odotin. Vaikka tatuointi on vielä kesken, osaan jo kuvitella kuinka täydellinen siitä tuleekaan!

Sairastumiseni jälkeen olen tarvinnut isommat siivet, että pysyn pystyssä jatkossakin. Selviydyin elämäni vaikeimmasta vuodesta elossa ja kun elämäni näyttää taas vihreää valoa olen tyytyväinen että tämä unelmani toteutuu.

Otin tatuoinnin ollessani 18 vuotias, tuolloin tatuoin kämmenen kokoiset siivet selkääni. Mutta siitä lähtien olen miettinyt olisiko minulla rohkeutta ottaa koko selän kokoiset siivet. Nyt 7 vuoden jälkeen tuo tuli mahdollisesti niin henkisesti kuin rahallisesti. Ikinä tatuoiminen ei ole halpaa, mutta viime vuoden kärsimysteni jälkeen, päätin säästää rahaa tähän projektiin.

Tutustukaahan mahtavaan tatuoijaan www.vidaloca.fi
Suosittelen!

Thomas Sabo.

Samalla reissulla kun bongasin nuo Spinning sormukset,  oli mun  pakko kotiuttaa myös ihana Thomas Sabon rannekoru.  Siihen sai kaupan päälle Love -riipuksen ja sitten ostin vielä siivet, ne kun oli niin mun näköiset! 

Ihanaa kun on tommoinen killutinkoru nykyään ranteessa!  jeii! Nominationien lisäksi nyt siis saa keräillä myös killuttimia :)

Tänään oliskin pitkästä aikaa edessä tatuointini jatkaminen edessä!  Huh,  onneks oon jo unohtanut kuin kipeetä se tekeekään! :)

Spinning

Oi että mitä ihania löytöjä teinkään tällä viikolla.  Käytiin Kristiinan kanssa kaupoilla ja poikettiin sitten kultakauppaan kurkkaamaan alennuksia. Oon jo pitkään himoinnut kunnon sormuksia ja siellä olikin hopeat spinning sormukset vain 5€\kpl ja kuukausi sormukset 10€\kpl! Niinpä ostinkin kuusi ihanaa sormusta, joita voi yhdistellä mielin määrin!

Mitäs tykkäätte? :)

Päivän asua.

Mustaa päälle, auringon paisteeseen. Ulkona näyttää ihanalta ja pakkastakaan ei ole liikaa. Odottelen mäksyä että tulee hakemaan mut ja mennään vähän kaupoille ettimään jotain vaatteita tuolle. :) Illemmalla mun luokse tulee kavereita iltaa viettämään ja pitkästä aikaa tekisi mieli lähteä uloskin tänään.. mutta saa nähdä mitä ilta tuo tullessaan!

Ihanaa lauantaita kaikille! ♡

Kotona.

Kolme yötä tuli vietettyä sairaalassa, minulta tähystettiin umpisuoli. Mutta tosin turhaan, tulehdus oli jossain muualla mahassa mutta onneksi antibiootit on tehonnut ja tänään jo tuntuu suhteellisen hyvältä. Vain leikkausarvet kiristää ja sattuu. Mutta mennään panadolin ja antibiootin voimalla :)

On ihanaa olla kotona ja päästä halimaan omia koiria! Tuli niin ikävä niitä sairaalassa :) Kristiina on ollut ihana apu, haki mut sairaalasta, käytti apteekissa ja kaupassa :) ja lupas tänäänkin tulla kantamaan mun kauppakassit kun en saa kantaa mitään painavaa..

Tässä muutama kuva tältä viikolta.