Ruoka = ongelma.

Kai se on pakko myöntää etten vieläkään ole terve. Luulin jo hetken että syömishäiriö on voitettu ainakin niin kauaksi aikaa kun koen taas jonkin suuren ongelman. Mutta olin väärässä. Unohdan taas syödä, joskus tahallani mutta kokoajan useammin tahattomasti. Tajusin asian eilen yöllä kun tulin kotiin ja minua yritettiin pakottaa syömään nugetteja. Siis hyvällä mielin, ihminen joka välittää minusta haluaa parantaa minut mutta se ei vain toimi niin.. Se ei ole niin helppoa parantua. Toisaalta on kiva tietää että hän haluaa auttaa ja on kiinnostunut parantumisestani.  Ne maistuivat kamalalta ja vielä seurakaan ei ollut vielä sellainen jonka kanssa olisin tottunut syömään. On vaikeaa syödä ihmisten seurassa. Mutta toisaalta vielä vaikeampaa yksin, muiden seurassa esim. Yksin ulkona. Se on maailman häpeällisintä.

Viime ilta oli kyllä aika kamala, loppupeleissä. Lähdin Punin kanssa ulos kun lupailin olla autolla liikkeellä ja nähdä yhden pojan baarin jälkeen. Baariin mennessä näinkin Mäksyn, onneksi kuitenkin he tajusivat olla tulematta samaan baariin meidän kanssa. Vaikka sinne he taisivat olla aluksi tulossa. No kun olin saanut vitutuksen pois mielestä niin tuo kundi ketä lupasin nähdä baarin jälkeen soittikin mulle kahden aikaan ja vitutus nousi uudestaan mieleen kun puhelu oli niin sekava. No lähdin tapaamaan häntä Espalle ja juteltiin siinä tovi. Onneksi mun mielikuvitus oli taas kerran vaan laukannut ja asiat oli ihan muulla tavalla kun mä luulin.

Jurriset ihmiset on kyllä niin tyhmiä. Vähän alko eilen yöllä mietityttääkin että onko iällä loppupeleissä väliä. Aina sitä sanoo että ikä on vaan numeroita, mutta selvinpäin olleena kyllä iällä ehkä onkin jotain väliä. Mutta ehkä joku päivä jaksan miettiä kuinka paljon väliä sillä on kun tutustuu tuohon ihmiseen kunnolla. Miehetkin aina vaihtavat nuorempaan, niin miksen minäkin.. Tai miksi toisaalta pitää miettiä, katsotaan miten asia etenee :) Minä viihdyn hänen seurassaan, hän välittää ja ottaa huomioon. Mutta en vain vielä tunne häntä kunnolla. Ja hän kun tosiaan on nuori niin Suomen virallinen kundien juorukerho varastaa hänet joka viikko omakseen niin että emme näe kovin usein.

No viime yötä pahensi uni jota näin, tietenkin ihmisestä jota en halua ajatella. Hikoilin koko yön ja nukuin tosi levottomasti, mutta onneksi aamulla kun heräsin sain käpertyä turvalliseen kainaloon ja vain olla. :)