Ajatuksiani minun.

On ihmeellistä että joku ajattelee blogin kirjoittamisen olevan julkisuutta. En myöskään ymmärrä sitä miksi joku paheksuu sitä. Mielestäni minulla on oikeus kirjoittaa ajatuksiani ja mielipiteitäni blogiini. Tämä on minulle erilaista terapiaa ja mielenpurkamista. Omien ajatusten seuraamista ja selkiinnyttämistä. Kirjoitan vain kaiken ylös, sen mitä jokainen ihminen tekee päässään. Minulla on rohkeutta kirjoittaa tämä ylös, koska luulen että minua voitaisiin ehkä ymmärtää paremmin. Olen nimittäin joutunut näkemään sairastuessani kuinka jotkut ystävät ovat kääntäneet selkänsä, jotkut ystävät muuttuneet kavereiksi ja jotkut tuntemattomiksi selkään puukottajiksi, mutta onneksi on ollut myös niitä joiden kanssa on lähentynyt tolkuttomasti tai edes vähän, ilman heitä uskon että olisin jo kuollut tai ainakin kerennyt vaurioittamaan itseäni pahemmin kuin ilman heidän tukeaan. Toki käyhän kaikkea tällaista ilman sairastumistakin mutta ei näin laajasti.

Lukijoillani on myös oma vastuunsa lukiessaan blogiani. Koska minä en puhu sinusta, minä en halua pahaa sinulle vaan kirjoitan vain sitä mitä itse pidät pääsi sisällä. Ajatuksia joilla aina ei ole järkeä, ajatuksia joita minä en halua tai jaksa kantaa päässäni. Ajatuksia joita minun on saatava ulos päästäni, kirjoittaa "päiväkirjaani" jotta voin parantua joskus kokonaan. Usein kirjoitankin vihapäissäni, masennus oireiden pahentuessa tai sitten parempina hetkinä. Joten mieti myös miten itse ajattelet ajatuksissasi jos aiot suuttua jostain kirjoittamisistani. Minusta se on lähinnä naurettavaa, koska en puhu kenestäkään suoraan niin miten sinä voit tietää että jokin kirjoitukseni merkitsee sinua. Vai alkaako vain omatuntosi soimaan kun luet totuuksia jotka sinun mielestäsi sopii sinuun?

Minun päässäni on paljon ajatuksen juoksua, kirjoitan niistä vain pienen osan tänne. Ne ajatukset jotka ovat totta tai haluan kertoa sinulle, minä kerron. Nämä ajatukset blogissani ovat vain ajatuksia, MINUN ajatuksiani. Jotkut niistä ovat outoja, jotkut niistä hulluja, jotkut hauskoja, milloin mitäkin. Joistakin ajatuksista kasvaa minulle isompi asia, jolloin käsittelen sen kyseisen tai kyseisten ihmisten kanssa. Täällä ollessaan ne ovat vain ajatuksia, eikä meinaa ajatusta tai mielipidettä enempää. Jokaisella on oikeus omaan ajatus- ja mielipidemaailmaan. Jokaisella on oikeus, myös sinulla. Minä vain olen päättänyt pitää blogiani muiden luettavissa, koska en osaa kirjoitustyylini takia kirjoittaa vain itselleni. Minulle tämä on keino parantua ja antaa muille samassa tilanteessa olevalle hieman toivoa että ei ole yksin tässä maailmassa. Minäkin olen täällä, sairaana ja toiveikkaana.