Olen pitkään elämässäni miettinyt että onko kauneus/ korjausleikkauksissa mitään järkeä? Minua yhdessä vaiheessa painostettiin silikonileikkaukseen, en missään nimessä suostuisi tästä enää isontamaan rintojani. Sanoinkin silloin tälle ihmiselle että olen kärsinyt rintojeni takia niskakivuista yms. niin paljon että en suostuisi koskaan enää tästä isontamaan rintojani. Vaikka minulla ei mitkään isot rinnat olekaan, niin treenaaminen ei minusta ole näidenkään kanssa enää kivaa.
Ennemmin olen miettinyt pienentäväni rintojani tai ehkä pikemminkin vain haluaisin korjata niitä ja leikata ylimääräisen ihon pois. Olen laihtunut ja lihonnut elämässäni monta kertaa ja painoni on vaihtunut melkein 40 kilon välissä. "Pahimmillani" olen painanut joko 45 kiloa tai 86 kiloa. Voitte vain arvata että mitä iholle siinä käy. Tämä näkyy myös reisissäni ja toki myös raskausarpina ihossa. Inhoan niitä ja syytän aina itseäni sen takia koska olen pilannut vartaloni.
Toisaalta kukaan ihminen ei kyllä ole koskaan minulle sanonut mitään pahaa niistä, että kai se on vain omaa kuvitelmaa että kuinka pahalta näyttää ja en taida tietää yhtäkään tyttöä jolla niitä ei jossain olisi. Mutta jotenkin vain minä en ole koskaan ollut kotona minun kropassani.
Viime aikoina olen miettinyt myös paljon että onkohan kukaan "epätäydellinen" ihminen täysin tyytyväinen itseensä? Voiko itsensä kanssa olla mielenrauhaa? Minä kun en koskaan ole ollut täysin tyytyväinen itseeni, enkä ole kokenut sellaista tilaa, miten se on mahdollista vai onko se edes mahdollista?
 |
| weheartit |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!