Vihaan sitä kysymystä, koska yleensä siihen voi vaan vastata että ei tässä mitään, duunii ja kouluu. Mutta enää en vain tiedä mitä siihen sanoisin, vai kuittaisinko sen niinkuin aina ja valehtelisin? Vastaanko siihen totuudenmukaisesti ja sanoisin että ei tässä enää hirveesti huonommin vois mennä ja järkyttäisin toisen osapuolen? Inhoan selittelyitä.
Yleensä olen aina tykännyt nähdä tuttuja kaupoilla yms. sattumalta, mutta kun enää tiedä mitä heille sanoisin. Tuntuu että minua alkaa hävettämään minun elämäni, minä kun en ole saanut mitään aikaiseksi, olen vain sairaslomalla.. Sen häpeän takia yritän päästä tilanteesta pakoon äkkiä.. En tarkoita sillä pahaa, mutta en halua jokaiselle tutulleni kertoa erikseen että elämäni on perseestä, en tunne juuri mitään.. Minusta jokainen heistä ei tarvitse selitystä, täällähän minä avaudun jo koko maailmalle. Haluan olla vain läpinäkyvä ja en halua huolestuttaa ketään, minä nämä tunteet käyn läpi. Olkoon sinulle tärkeintä että näet minut elossa. Nauti siitä, älä mieti sitä että olen sairas vaan siitä että minä olen tässä ja nyt. Minut sinä tunnet, et sairauttani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!