Ruoka, ruoka, ruoka.

Siinä kaikki mitä mun päässä liikuu. Mua harmittaa ihan hirveesti että vaikka en oo syönyt niinkuin kuuluisi niin mun paino oli noussut taas 400g. Mua vihastuttaa ja pelottaa että mä lihon taas. Mä en tiiä mitä tässä pitäis tehdä, en mä tiedä uskaltaako sitä parantumista haluta jos se tietää että mun paino nousee? Mä haluaisin pienen alakropan, enkä olla tällainen eriparillinen. Mutta mä haluaisin mieleni ja jaksamiseni kuntoon.
Heti kun syön niin tulee huono omatunto ja maha kipeäks. Kun täällä aletaan tekemään ruokaa niin rintaa alkaa ahdistamaan ja lämpö nous taas 37,7 jonkun takia? Inhottavia kuumia ja kylmiä aaltoja joka päivä. Meinaan pyörtyä joka kerta kun nousen seisomaan, pääsen pari metriä eteenpäin ennenkuin silmät mustenee ja jalat meinaa pettää.

Tänään luin iltiksen artikkelin thinspaus sivustoista ja nuorten haluavan sairastua syömishäiriöön. HALOO!? Mikä teitä vaivaa? Mikäs järki siinä on ehdointahdoin sairastua tällaisen helvetin kokemiseen? Toki minullahan ei ole mikään puhdas syömishäiriö vaan olen määrittelemättömien syömishäiriöiden luokassa. Mutta se miten syöminen vaikuttaa mieleen niin ei tällä kannata pelleillä. Muisti heikkenee, tunnen itseni tyhmäksi, en nauti mistään, aurinko sattuu silmin, vatsakivut ovat järkyttäviä, rytmihäiriöitä, jaksamattomuutta... Lista jatkuu loputtomiin.

Jos vain osaisin lopettaisin tämän heti ja rupeaisin treenaamaan ja syömään oikein ja saisin itseni kuntoon sillä tavoin! En antaisi sairauttani kenellekkään koettavaksi. Kun vielä voit niin mieti kahdesti kannattaako thinspaus? Ei.