Tässä sitä nyt ollaan, blogia perustamassa. Ihana ystäväni ehdotti joskus tylsään päivään tekemistä perustamalla blogin itselleni. Nyt muutaman kuukauden ajan tuo ehdotus on pyörinyt päässäni ja unettoman yön pikkutunteina sitä ehdotusta toteutetaan.
Kerron ensin hieman blogini nimestä, Cammi on pitkäaikainen käyttäjänimeni jo lapsuudesta. Se on seurannut minua yli 10-vuotta ja sen takia looginen nimi minun blogilleni. Se on väännös toisesta nimestäni jonka halusin joskus kutsumanimeksinikin.
With US tulee rakkaiden koirieni etunimistä, joiden lyhenteen unelmoin ikuistaa nilkkaani. Myöskin toki oiva käännös suomeksi. Nimellä on siis monta tarkoitusta ;)
Sitten itsestäni; Olen 24-vuotias syntyjäni Espoolainen neiti. Minulla on kaksi rakasta koiraa 30.9 5-vuotta täyttävä pitkäkarvainen Ursula chihuahua joka minulla on ollut 6 kuukauden ikäisestä saakka sekä uusi tulokas 1.4.11 syntynyt lyhytkarvainen Stara chihuahua joka on aikamoinen riiviö. Näiden kahden karvaisen lapsen lisäksi asun yhdessä poikaystäni kanssa, joka on elämäni suuri rakkaus.
Olen kasvanut lapsuuteni muistaakseni seitsemän ensimmäistä vuotta kahden isosiskoni ja vanhempieni kanssa jonka jälkeen perheemme kasvoi kahdella ihanalla sisaruksella. Meitä siis on viisi lasta joista minä olen nuorin sekä äitini ja isäni, jotka ovat tehneet mielettömän työn kasvatuksessamme. Me kun emme mitään helpoimpia kasvatettavia koskaan ole olleet.
Meidän seitsemän hengen perheeseemme on aikuisuuden kuluessa liittynyt lisää ihmisiä sekä hirmuinen määrä koiria. Meitä on nykyään ruokapöydässä parhaimmillaan kuusi pariskuntaa, neljä alle 3-vuotiasta lasta sekä yli 20 koiraa. Vanhempieni kodissa harvoin siis on rauhallista.
Pääsin juuri opiskelemaan ja aloitan hiusalan opinnot ensi kuussa. Onpas ihanaa palata koulun penkille ja tekemään sitä mistä itse nauttii. Hiukset ovat aina olleet pakkomielle minulle. Rakastan niitä!
Työskentelen myös koko päiväisesti nuorten ja lasten kanssa, joten katsotaan miten jaksan ensi syksyn koko päiväisesti opiskellen ja työskennellen. Voi olla että tukea tarvitaan!
Olen ollut koko elämäni kova urheilemaan, mutta viimeinen vuosi on ollut paljon takapakkia täynnä, terveyteni kun on alkanut reistailemaan. Joten olen joutunut pakon saattelemana vähentämään liikuntaa huomaavattavasti, melkeinpä kokonaan.
Mutta mennään pikkuhiljaa eteenpäin taas, ensi kuussa avautuu uusi kuntosali johon ostin jäsenyyden ja odotan että pääsen sinne polskuttelemaan uima-altaaseen ja hikoilemaan salille ja saunaan. Ihanaa!
Tervetuloa blogiini, pienin askelin eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!