Makoilin lataamossa Jorvin sairaalassa 2,5 viikkoa yhteensä 12.3.12 asti. Mä sain hermoromahduksen jo 15.12.11 ja sen jälkeen oon ollut sairaslomalla, aluksi mä luulin että tää on nopeesti ohi, olin vaan tehnyt liikaa kaikkea ja pieni lepohetki tekee hermoille hyvää ja taas kroppa jatkais. Päätin että mä oon parantunu uuteen vuoteen mennessä.
No eihän siinä ihan niin käyny, menin uudestaan lääkärille joka totes että mä oon tosi hyvin parantunu, 2 viikkoa lisää saikkua ja samaan syöksykierteeseen takasin vaa! Aloin ajattelemaan töihin paluuta niin paljon että mä sain uuden hermoromahduksen ja vajosin masennukseen ja syömättömyyteen. Siitä vielä hetken keplottelin yksin selviten, kunnes sain varatuksi terapiaan ajan. Terapeutti ei ollu tainnut koskaan ennen nähdä näin huonossa kunnossa olevaa ihmistä ja passitti mut suoraan sairaalaan sisään.
Aluksi mä viihdyin sairaalassa hyvin, kun ei tarvinnu kuin nukkua. Pikkuhiljaa kuitenkin multa alettiin vaatia hieman enemmän ja mähän inhoan jos mua määräillään. Pistin mun suojamuurin vastaan ja lopetin syömisen ja melkeen kokonaan juomisenkin. Neljän päivän päästä mä olinkin niin huonossa kunnossa kun pelkkiä lääkkeitä tungettiin mun mahaan että makasin sairaalan lattialla niin huumattuna että en edes muista puhuneeni puhelimessa ystäväni kanssa. Makasin vain lattialla ja yritin oksentaa roskikseen (en ole koskaan osannut oksentaa vapaaehtoisesti).
Siitä kun selvisin ja suostuin nielemään anannasmehua ja yosaa, niin pääsin kotilomille hyvässä kunnossa ja pian jo kotiuduinkin, koska en nähnyt syömishäiriöni parantuvan sairaalassa ja mielikin oltiin jo saatu uusilla lääkkeillä ihan toimivaksi, enkä halunnut enää tappaa itseäni joka päivä.
Siitä lähtien mä sit oonkin ollut sairaslomalla ja tarkotuksena muuttaa mun elämä kokonaan niin että ensinnäkin parantuisin sen verran että mun kroppa jaksais taas niinkuin ennen, oppisin syömään normaalisti ja mä olisin ekaa kertaa elämässäni oman elämäni päähenkilö.
Muutoksia on hirmusesti tiedossa ja se on super pelottavaa, koska en tiedä mitä elämä ön ilman syömishäiriötä ja miten vapaa-aikaa kuuluu käyttää. Mulla ei semmosta oo ollut oikeastaan koko elämässäni.
Miten sinä vietät vapaa-aikaasi ja mistä nautit elämässäsi eniten?
No eihän siinä ihan niin käyny, menin uudestaan lääkärille joka totes että mä oon tosi hyvin parantunu, 2 viikkoa lisää saikkua ja samaan syöksykierteeseen takasin vaa! Aloin ajattelemaan töihin paluuta niin paljon että mä sain uuden hermoromahduksen ja vajosin masennukseen ja syömättömyyteen. Siitä vielä hetken keplottelin yksin selviten, kunnes sain varatuksi terapiaan ajan. Terapeutti ei ollu tainnut koskaan ennen nähdä näin huonossa kunnossa olevaa ihmistä ja passitti mut suoraan sairaalaan sisään.
Aluksi mä viihdyin sairaalassa hyvin, kun ei tarvinnu kuin nukkua. Pikkuhiljaa kuitenkin multa alettiin vaatia hieman enemmän ja mähän inhoan jos mua määräillään. Pistin mun suojamuurin vastaan ja lopetin syömisen ja melkeen kokonaan juomisenkin. Neljän päivän päästä mä olinkin niin huonossa kunnossa kun pelkkiä lääkkeitä tungettiin mun mahaan että makasin sairaalan lattialla niin huumattuna että en edes muista puhuneeni puhelimessa ystäväni kanssa. Makasin vain lattialla ja yritin oksentaa roskikseen (en ole koskaan osannut oksentaa vapaaehtoisesti).
Siitä kun selvisin ja suostuin nielemään anannasmehua ja yosaa, niin pääsin kotilomille hyvässä kunnossa ja pian jo kotiuduinkin, koska en nähnyt syömishäiriöni parantuvan sairaalassa ja mielikin oltiin jo saatu uusilla lääkkeillä ihan toimivaksi, enkä halunnut enää tappaa itseäni joka päivä.
Siitä lähtien mä sit oonkin ollut sairaslomalla ja tarkotuksena muuttaa mun elämä kokonaan niin että ensinnäkin parantuisin sen verran että mun kroppa jaksais taas niinkuin ennen, oppisin syömään normaalisti ja mä olisin ekaa kertaa elämässäni oman elämäni päähenkilö.
Muutoksia on hirmusesti tiedossa ja se on super pelottavaa, koska en tiedä mitä elämä ön ilman syömishäiriötä ja miten vapaa-aikaa kuuluu käyttää. Mulla ei semmosta oo ollut oikeastaan koko elämässäni.
Miten sinä vietät vapaa-aikaasi ja mistä nautit elämässäsi eniten?
Hei muru <3 Vapaa-aika ei mullakaan ole sen kummemmin erityistä, tosin ehkä sen saatat tietääkin ;) Eli koiran kanssa oloa, kodinhoitoa, bloggaamista, musiikin kuuntelua, välillä käyn shoppailemassa ja syömässä kaverin (sun) kanssa, kattelen leffoja ja tv-sarjoja, valokuvaan yms. Vapaa-ajasta ei kannata ottaa paineita, kyllä ne mielekkäät asiat sieltä nousee ylös ja oppii taas tykkäämään juurikin esim siitä musiikinkuuntelusta :) Mulla on yks artikkeli missä on myös yks testi ja ohjeet miten alkaa kehittää elämästä sellasta kun haluaa, voisin antaa sen sulle kun nähään taas :) muistuta!
VastaaPoista