Tietääkös joku minkätakia ihmiselle ilmestyy itsestään mustelmia? Vuosi sitten mulla oli sama ongelma ja mulla ei myöskään parantunut mitkään haavat. Tuolloin mulla oli jalassa melkeinpä puoli vuotta haava, ennenkuin aloin huolestumaan tilanteesta ja menin lääkärille. Mulla todettiin tuolloin kilpirauhasen vajaatoiminta. Nyt tuosta on melkeinpä tarkalleen vuosi ja juuri multa katottiin veriarvot ja se oli mennyt enemmänkin liikatoiminnan puolelle.. Mutta kuulemma siihen ei kuuluisi tällaiset oireet.
Aloin miettimään pitäisikö tätä alkaa tutkimaan vai jaksaako vaivautua. Mulla on nyt noin kuukauden ajan ollut pienia peukalon pään kokoisia mustelmia jaloissa ja kun mulle ei yleensä tule kuin kovasta tällistä mustelmia. Ihmetyttää hieman kun niitä vain ilmestyy, nytkin on tullut päivässä 8 uutta mustelmaa.. Mitkä näin pikakatsauksella huomaan mun jaloissa.
Lisäksi en tiedä mihin liittyy, mutta viime päivinä mun kropan lämpötila on ollut siinä 34.1 - 34.4. Liekö sitten samasta vai erisyystä, en tiedä. Mulla kyllä tosin on normaalistikin aika matala lämpö, mutta nytkun jo paleltaa ihan hirmusesti että saa peiton kanssa kävellä sisälläkin!
Onkohan muilla syömisongelmaisilla ollut tämmöisiä, vai onko tää ihan jotain muuta? Noh, ens viikolla mulla on taas tapaaminen syömishäiriöklinikalla ja myöskin bulimia luentoa meen sinne kuuntelemaan (kuulemma kaikesta oppii, vaikka mulla ei bulimistisia oireita pahemmin ole). Ja sitten parin viikon päästä mulla alkaa uus hoitomuoto, aluepoliklinikka ton syömishäiriö klinikan lisäksi, että saapa nähdä otettaisko sitten jommassakummassa paikassa asia mietintään, vai kuvittelenko mä vaan taas kärpästä härkäseks..
On jotenkin inhottavaa kun musta on viimeaikoina tullut niin avoin tässä asiassa, että kun kerron mun kaikkia vaivoja niin alan epäilemään itseäni välillä ihan luulosairaaks, kun kaikkialla on kaikkia vikoja ja mikään ei oo ikinä hyvin. Mutta se on harmi kun mä vaan tiiän mikä se hyväkin olo on, mustahan pitit tulla ammattiurheilija niin mä kaipaan niitä aikoja kun kroppa oli lihasta ja pääs kunnolla treenaamaan. Ja no mieli oli millon hyvä, millon huono. Mutta kropassa ei ollu oikeinpa mitään vaivoja.
On niin outoa miten kroppa voi kääntyä yhden vuoden sisällä niin itseään vastaan, mutta toisaalta, mähän en voi syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni. Mä oon antanu tän sairauden vallita mua jo 12 vuotta. Ja tehny about 80 tuntista viikkoa jo vuodesta olisko 2004 vai 2005.. Mä en oo antanu oikeestaan yhtäkään lomaa itelleni, jokaisella "kesälomalla" mä oon tainnu vaan tehdä toisessa työpaikassa vähän lisää duunia.
Viime vuonna mulla oli muistaakseni 8 eri työpaikkaa yhteensä. Ja kuitenkin ihan kokopäiväisesti oon kokoajan ollut samassa työpaikassa. Tammikuusta - maaliskuuhun mulla oli kaksi vakiduunia ja sen lisäks viikonlopputyö.. Ylimäärästä nukkuma aikaa ei mun viikkkoon mahtunut ja joulukuuhun asti mä sitä sitten jaksoinkin vajailla yöunilla. Kun kesän jälkeen en enää saanut oikein untakaan enää kunnolla ja stressasin jokaisesta asiasta yötä pitin.
Tulipas pitkä pohdinta ja taisin hairahtaa vähän aiheestakin. Jotenkin niin ominaista mulle. Nyt mä taidan ottaa napit naamaan että saa unta tänä yönä ja huomiseks on luvattukin ihanaa säätä niin alan uneksimaan mitä kaikkea kesäpäivinä voikaan tehdä. Mä haluun tän mun kalman kalpeanharmaan ihon ruskeaks ja ees vähän tervettä väriä pintaan. Ettei joka päivä tarvii kauhistella, tai kuulla kun joku muu miettii että miten oonkaan tän värinen.
Kunpa ensi yö menis ilman painajaisia, en muista edes yötä koska mä en olis sellasia nähnyt.. Aina mä joko kuolen öisin tai mä oon aivan erinäkönen peilissä kun mun sairaspuoli haluaisi olla tai jotain muuta ikävää ja inhittavaa tapahtuu. (kuten mun hampaat revitään irti, mitä yhessä vaiheessa näin joka hiton yö.)
Kiitos ihanalle ystävälleni tänään iltakyläpaikasta ja maailman huonoimpiin leffoihin lukeutuvasta leffasta! (Unohdin jo nimenkin..)
Kaikille hyvää yöä ja kauniita unia <3
Aloin miettimään pitäisikö tätä alkaa tutkimaan vai jaksaako vaivautua. Mulla on nyt noin kuukauden ajan ollut pienia peukalon pään kokoisia mustelmia jaloissa ja kun mulle ei yleensä tule kuin kovasta tällistä mustelmia. Ihmetyttää hieman kun niitä vain ilmestyy, nytkin on tullut päivässä 8 uutta mustelmaa.. Mitkä näin pikakatsauksella huomaan mun jaloissa.
Lisäksi en tiedä mihin liittyy, mutta viime päivinä mun kropan lämpötila on ollut siinä 34.1 - 34.4. Liekö sitten samasta vai erisyystä, en tiedä. Mulla kyllä tosin on normaalistikin aika matala lämpö, mutta nytkun jo paleltaa ihan hirmusesti että saa peiton kanssa kävellä sisälläkin!
Onkohan muilla syömisongelmaisilla ollut tämmöisiä, vai onko tää ihan jotain muuta? Noh, ens viikolla mulla on taas tapaaminen syömishäiriöklinikalla ja myöskin bulimia luentoa meen sinne kuuntelemaan (kuulemma kaikesta oppii, vaikka mulla ei bulimistisia oireita pahemmin ole). Ja sitten parin viikon päästä mulla alkaa uus hoitomuoto, aluepoliklinikka ton syömishäiriö klinikan lisäksi, että saapa nähdä otettaisko sitten jommassakummassa paikassa asia mietintään, vai kuvittelenko mä vaan taas kärpästä härkäseks..
On jotenkin inhottavaa kun musta on viimeaikoina tullut niin avoin tässä asiassa, että kun kerron mun kaikkia vaivoja niin alan epäilemään itseäni välillä ihan luulosairaaks, kun kaikkialla on kaikkia vikoja ja mikään ei oo ikinä hyvin. Mutta se on harmi kun mä vaan tiiän mikä se hyväkin olo on, mustahan pitit tulla ammattiurheilija niin mä kaipaan niitä aikoja kun kroppa oli lihasta ja pääs kunnolla treenaamaan. Ja no mieli oli millon hyvä, millon huono. Mutta kropassa ei ollu oikeinpa mitään vaivoja.
On niin outoa miten kroppa voi kääntyä yhden vuoden sisällä niin itseään vastaan, mutta toisaalta, mähän en voi syyttää tästä ketään muuta kuin itseäni. Mä oon antanu tän sairauden vallita mua jo 12 vuotta. Ja tehny about 80 tuntista viikkoa jo vuodesta olisko 2004 vai 2005.. Mä en oo antanu oikeestaan yhtäkään lomaa itelleni, jokaisella "kesälomalla" mä oon tainnu vaan tehdä toisessa työpaikassa vähän lisää duunia.
Viime vuonna mulla oli muistaakseni 8 eri työpaikkaa yhteensä. Ja kuitenkin ihan kokopäiväisesti oon kokoajan ollut samassa työpaikassa. Tammikuusta - maaliskuuhun mulla oli kaksi vakiduunia ja sen lisäks viikonlopputyö.. Ylimäärästä nukkuma aikaa ei mun viikkkoon mahtunut ja joulukuuhun asti mä sitä sitten jaksoinkin vajailla yöunilla. Kun kesän jälkeen en enää saanut oikein untakaan enää kunnolla ja stressasin jokaisesta asiasta yötä pitin.
Tulipas pitkä pohdinta ja taisin hairahtaa vähän aiheestakin. Jotenkin niin ominaista mulle. Nyt mä taidan ottaa napit naamaan että saa unta tänä yönä ja huomiseks on luvattukin ihanaa säätä niin alan uneksimaan mitä kaikkea kesäpäivinä voikaan tehdä. Mä haluun tän mun kalman kalpeanharmaan ihon ruskeaks ja ees vähän tervettä väriä pintaan. Ettei joka päivä tarvii kauhistella, tai kuulla kun joku muu miettii että miten oonkaan tän värinen.
Kunpa ensi yö menis ilman painajaisia, en muista edes yötä koska mä en olis sellasia nähnyt.. Aina mä joko kuolen öisin tai mä oon aivan erinäkönen peilissä kun mun sairaspuoli haluaisi olla tai jotain muuta ikävää ja inhittavaa tapahtuu. (kuten mun hampaat revitään irti, mitä yhessä vaiheessa näin joka hiton yö.)
Kiitos ihanalle ystävälleni tänään iltakyläpaikasta ja maailman huonoimpiin leffoihin lukeutuvasta leffasta! (Unohdin jo nimenkin..)
Kaikille hyvää yöä ja kauniita unia <3
The Change-Up!!! :D Kiitos itelles <3 vähänks mietin et millon sä oot tän ehtiny kirjottaan mut huomasinki et jäit vielä valvomaan sit kotona :) oot rakas <3
VastaaPoista