Minun elämässäni saa taistella jokaisesta ruokapalasta, mitä voin laittaa suuhuni. Toivon että kenenkään muun ei tarvitsisi tuntea syyllisyyttä ostaessaan kaupasta ruokaa. Kävimme äsken kaupassa ja ennen nautin siitä suunnattomasti, nykyään saan melkeinpä jokaisella kerralla paniikkikohtauksen tai ainakin suunnattoman ahdistuksen tunteen rinnassa.
En pysty ikinä kaupassa ostamaan melkeinpä mitään, mutta haaveilen aina että uskaltaisin ostaa kaiken mitä haluaisin. Ehkä jonain päivänä. Tänään uskalsin ostaa hampurilaisen, mutta kotimatkalla kyyneleet nousi silmiin ja nieleskelin ahdistustani. Kotisohvalla hetken hengiteltyäni päätin voittaa tunteen ja söin sen.
Nyt jälkikäteen mietin vain kuinka älytön mieleni on ja kuinka naurettavaa koko touhu on. Kuitenkaan en tiedä mitä elämäni olisi ilman tätä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!