Tajusin eilen illalla että olin vain kahtena päivänä syönyt yhteensä puoli litraa jäätelöä ja kinuski kastiketta. Sanoin äitille hänen tullessaan kotiin että voitaisiinko hakea hampparia, kun olen unohtanut syödä. Äiti sitten lähti käyttämään minua mäkkärissä. En oikein tajua sitä, että miten ihmeessä mulle ei maistu ollenkaan kotiruoka. Mäkkärissä mä kyllä voin syödä hampparin ja jädeä. Miksi ihmeessä on vaikeaa syödä kotiruokaa?
Eikös mun pitäisi juuri olla tarkkana että mitä suuhun pistää ja vältellä ulkona syömistä? Join jopa tänään sokerilimua, mitä en ole juonut pitkään aikaan. Onko tämä edistystä vai meneekö tilanne huonommaksi kun en pysty syömään minkaanlaista kotiruokaa? Ajatuskin kuvottaa. Olisi kiva tietää mistäköhän tällainen oikein johtuu. No, vielä ainakin kolme viikkoa että pääsen näkemään lääkäriä ja saan tietää että joudunko sairaalaan.. Huuh, jotenkin minusta tuntuu joskus että en ns. "ansaitse" syömishäiriöisen leimaa, kun enhän minä käyttydy minkään termien mukaisesti.. Syön roskaruokaa, paastoan ennemmin kuin pystyn syömään kotiruokaa. Jäätelöllä yritän elää vaikka tiedän että siinä ei ole mitään järkeä. Ja unohdan päiviksi syödä, koska minulla ei ole nälkä..
Tuntuupa taas niin vaikealta. Onkohan tällä planeetalla kukaan joka pohtii samanlaisia asioita kuin minä? Joskus tuntuu että asioissa ei ole yhtään mitään järkeä ja olisi vain helpompaa jos en miettisi mitään. Mutta minä mietin varmastikin kymmenen ihmisen edestä asioita. Käyn ylikierroksilla kokoajan, kroppani ei ole ollut rentona kuukausiin, koskakohan tämä kaikki loppuu? Miten tästä pääsee eroon? Olen sekaisin.
 Kuva iltalehdestä |
| Kuva iltalehdestä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!