The end.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Niin myös tämä. Olin kokonainen kanssasi, enkä ymmärrä mitä kesä muuttaisi asiaa. Tämä tarina päättyy näin. Epäonnistuimme eikä mikään enää muuta asiaa. Syytän itseäni, niinkuin aina. Mutta rakas ystäväni sanoi minulle eilen että kaikki on vain tapahtumien sattumaa.

Harmi kun sairastuin, mutta sen takia uskaltauduin sairastumaan koska uskoin meihin. Luulin tulevaisuutemme olevan erilainen. Olihan tarinamme siihen asti täydellinen. Nyt olen vapaa ja yksinäinen. Pärjäänhän minä yksin, mutta luulin elämäni olevan erilainen. Palaan taas lähtöpisteeseen. Siihen mistä elämäni alkoi. Koska tarvitsen huolenpitoa, olen täällä mihin minun ei enää koskaan pitänyt palata.

Enää en halua suunnitella elämääni. Se tuottaa vain pettymyksiä pettymysten jälkeen. Opettelen elämään uudestaan. Opettelen askeltamaan pienin askelin. Toivon että tämä kokemus ei taas toista itseään, koska muuten minusta jää jäljelle vain luuranko. Niinkuin aina, minua pelottaa tulevaisuuteni, mutta kai se on turhaa, koska ei sitä voi kirjoittaa itse valmiiksi. Pitää antaa virran viedä. Pari kesää sitten tämä oli pelastukseni, ehkä myös tänä vuonna;