Lihaskivut.

Taisin jo aiemminkin kirjoittaa kroonisista lihaskivuista teille, mutta ajattelin kirjoittaa tälläkertaa hieman yksityiskohtaisemmin näistä. Minulla on siis kroppa fyysisesti niin huonossa kunnossa että pienikin urheilu tekee useimmiten lihakseni hirmuisen kipeiksi, joskus taas kroppani yllättää eikä kipuja tule. Tällä hetkellä kuitenkin nämä kivut ovat taas olleet pidemmän ajan jo osa arkeani. Niveleni ovat löystyneet hirmuisesti, koska niiden tukena ei ole enää niin paljon lihaksia. Joten niveleni naksuvat ja poksuvat hirmuisesti jokapäivä, pahin on niistä selkä. Kipua lievittää kun sen saa naksautettua kunnolla.

Luulen että nämä kivut johtuvat ehkä siitä kun kropassa ei ole tarpeeksi ravintoa niin kroppa syö lihaksia jaksaakseen. Mutta ei kukaan lääkäri vielä ole kertonut minulle, osuuko luuloni oikeaan. Niska on niin kipeä että pään kannatteleminen on useimmiten tuskaa, on helpompi vain maata. Kädet tuntuvat painavan sata kiloa ja jo niiden nostaminen on hirmuisen raskasta. Jalat menevät pienimmästäkin urheilusta maitohapoille ja selkään sattuu niin että joskus meinaa itkukin päästä.

Kipuihin ei auta minulla muu kuin kipulääkkeet ja rentouttavat, mutta inhoan syödä lääkkeitä. Niinpä useimmiten kestän vain nämä kivut. Luulen että nykyään tiedän miksi valmentajana töissä ollessani monet lapset inhosivat venyttelemistä, kun ei veny mihinkään ja lihakset ovat kipeät. Se on aivan hirveää tuskaa yrittää venytellä. Siksipä itsekin olen pyytänyt fysioterapeutin apua, vaikka olenkin liikunnanammattilainen. En vain pysty kiduttamaan itseäni venyttelemällä. Se tuntuu niin pahalta.