Huh, mitä unia. Mä oon keskiviikkona lähdössä ulkomaille ja mulla on miljoonasata asiaa tekemättä panikoin ihan hirveesti ja rintaan ahdistaa kun kaikki asiat on pakko tehdä ennen matkalle lähtöä. En vain pysty lähtemään Portugaliin, koska en saa kaikkea tehtyä. Satutin ihmisistä, niistä sitä tärkeintä niin etten voi antaa ittelleni anteeksi. Ja tehnyt kaikkea muuta tyhmää ja ahdistavaa, kun herään niin oon totaalisen ahdistunu ja hämilläni mikä on totta mun elämässä ja mikä ei. Luulen kertoneeni monia asioita jo kaikille, mutta kun kysyn he eivät tiedäkkään koko asiasta mitään.
Aivan kamalaa, mikä onkaan totta ja mikä ei? Mä en enää tiedä. No sen mä tiedän että reissuun mä en valitettavasti oo lähdössä, vaikka kuinka mä haluaisinkin! Olis vaan niin ihanaa myydä mun asunto ja sen jälkeen ei tarttis miettiä yhtään että olisko varaa lähteä vai ei. Mutta ehkä kuitenkin se on tärkeintä että mulla on se asunto ja mä säästän kokoajan rahaa sen maksamisella pois. Puuh, elämä on valintoja täynnä ja mä oon pitänyt aina hyvänä sijoituksena sitä omaa kotia.
Hassua vain kun mä en enää siellä itse asu. Voisin muuten joku hetki laittaa teille remppakuvia siitä että mitä mä puolessa vuodessa sainkaan aikaiseksi siellä! Kokonaan uuden kodin! hih. Mutta onneksi siellä on ihana asukki tällä hetkellä, jonka luo mun pitäisikin joku hetki päästä käymään. Oon vaan niin huono aikatauluttamaan mun elämää tällähetkellä, että en tiedä millon meen kylään, mutta kyllä mä pian!
Noh nyt taas pihalle ottamaan aurinkoa ja oottelemaan että sisko tulee kylään niin päästään hakemaan puita mun kasvimaan rakennusta varten! Jei!
Aivan kamalaa, mikä onkaan totta ja mikä ei? Mä en enää tiedä. No sen mä tiedän että reissuun mä en valitettavasti oo lähdössä, vaikka kuinka mä haluaisinkin! Olis vaan niin ihanaa myydä mun asunto ja sen jälkeen ei tarttis miettiä yhtään että olisko varaa lähteä vai ei. Mutta ehkä kuitenkin se on tärkeintä että mulla on se asunto ja mä säästän kokoajan rahaa sen maksamisella pois. Puuh, elämä on valintoja täynnä ja mä oon pitänyt aina hyvänä sijoituksena sitä omaa kotia.
Hassua vain kun mä en enää siellä itse asu. Voisin muuten joku hetki laittaa teille remppakuvia siitä että mitä mä puolessa vuodessa sainkaan aikaiseksi siellä! Kokonaan uuden kodin! hih. Mutta onneksi siellä on ihana asukki tällä hetkellä, jonka luo mun pitäisikin joku hetki päästä käymään. Oon vaan niin huono aikatauluttamaan mun elämää tällähetkellä, että en tiedä millon meen kylään, mutta kyllä mä pian!
Noh nyt taas pihalle ottamaan aurinkoa ja oottelemaan että sisko tulee kylään niin päästään hakemaan puita mun kasvimaan rakennusta varten! Jei!
Tää on nyt vähän typerää kun kommentoin näihin vanhoihin juttuihin, mut pakko. Mulla nimittäin kans laukkaa toi mielikuvitus välillä ihan yhtä kovaa. Joskus kun on esim. pesemässä naamaansa, niin mietin et mitä jos toi mun puolisko tulis yhtäkkiä ja alkais takomaan mun päätä sitä lavuaaria vasten....SIIS KUINKA ÄLYTÖNTÄ! Onko ehkä tullu katottua kaikkia rikossarjoja liikaa kun alkaa ajattelemaan tollasta. :D
VastaaPoistaJa ihanaa kun säkin olet tollanen "viherpiipertäjä" että tykkäät kukista ja kasvimaahommista. Ne hommat on niin mua, kun vaan sais talon ja iiison pihan niin olisinpa onnellinen...ja niin olis meidän koirakin :)
Eikä se mitään typerää oo! Mä en ees muistanu tämmöstä tekstiä niin oli pakko lukea ittekin uudestaan! Mielikuvitus on kyllä välillä ihan älytöntä! Mut kiva tietää et en oo ainoo ;)
PoistaIhana! Kiva että on muitakin jotka unelmoi samoista asioista, kyllä me vielä joku päivä omistetaan omat ihanat pihamme <3 Pakko fiilistellä, tänään söin ekat perunat omasta kasvimaasta!