Tänään minä vain olen olemassa.

Tänään minä olen vain väsynyt. Tänään minä aion vain olla. Yritin siis viime yötä nukkua ilman unilääkkeitä, yllättävän hyvin se onnistui. Mutta kyllä on hieman erilainen fiilis tänään kuin lääkkeellisen yön jälkeen. Nukuin noin neljä tuntia putkeen neljään asti, ja sen jälkeen heräilinkin monesti yön aikana. Neljältä olinkin jo aivan pirteä ja minun oli pakko ottaa yksi melatoniini pilleri, se siis on kropan omaa hormoonia jota kroppa tuottaa iltaisin että uni tulee.

Inhoan syödä lääkkeitä ja syön siis tällähetkellä niitä valitettavan paljon. Olen kuitenkin itse nyt yrittänyt vähentää niitä ja kaksi unilääkettä kolmesta olen jo jättänyt pois. Toivotaan että en saa satikutia ensi viikolla lääkäreiltä. Mutta minusta on kamalaa syödä tämän ikäisenä jo enemmän lääkkeitä kuin usea vanhus. Mutta täysin lääkkeetöntä elämää tuskin en koskaan enää saa. Kroppani kun hyökkäsi itseään vastaan kun tein liikaa töitä ja en antanut sille tarpeeksi lepoa.

Ikävää mutta totta, taisin aiheuttaa paljon vauriota minun kropalleni. Toivon että muut ihmiset tajuaisivat että työnteko ei ole niin tärkeää, kuin minä sitä pidin. Raha ei tee onnelliseksi. Olisin onnellisempi kuin minulla olisi hyvä terveys. Mutta ei, itse menin ja pilasin sen kun en ajatellut palkkapäivää pitemmälle elämääni. Toivottavasti kaikki muut ovat fiksumpia kuin minä ja ei polttaisi itseään loppuun. Sairasloma ei tee ainakaan minua onnelliseksi. Mitä tällä kaikella ajalla kuuluisi tehdä? Yritän kyllä nauttia, mutta kyllä tämä pitkäveteistä on kun aina vain väsyttää, eikä jaksa tehdä mitään kun jokapaikkaan kolottaa ja normaalit päivärutiinitkin ovat joskus liikaa.

Aina ei voi jaksaa. Näistä kuvista ehkä ymmärrätte miltä minusta tänään tuntuu.