En tiedä kelle voin edes puhua, koska kukaan ei ymmärrä mitä käyn läpi. Miten yliotteen tämä tauti onkaan saanut minusta. Miten kaikki tunteet tulevatkaan niin liioiteltuna. Minua oikein järkyttää että kuinka voinkaan yhtäkkiä vaipua näin itsesäälin tunteisiin että minä varmasti sekoaisin pian. Taas otin unilääkkeeni jo avuksi, ennenkuin teen mitään tyhmempää. Pakko vain mennä nukkumaan, jotta näen huomisen päivän. Onneksi minulla on maanantaina lääkäri. Tarvitsen niin paljon apua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!