Lääkärit takana.

Noniin nyt on selvitty lääkäreistä tältä viikolta. Maanantaina tosiaan mulle tehtiin luuntiheysmittaus, luulin että musta otetaan tyyliin luunäyte tai jotain muuta inhottavaa. Mutta mun tarvitsikin vain kertoa mun pituus ja paino ja maata paikoillani 4 minuuttia. Jolloin röntgenlaite surffasi edestakaisin mun mahaa ja lantiota. On tää nyky lääketiede hienoa.

Lisäksi mä kävin verikokeissa, tälläkertaa multa otettiin 8 purkkia verta. Toivotaan että se kertoisi jotain mun terveydentilasta. Lisäksi mä kävin aluepolilla, jossa mietittiin milon mä olen valmis aloittamaan traumapsykoterapian, mutta kuulemma mun syömisen pitää olla kunnossa ennenkuin saan kelalta korvausta niistä.. Joten nyt yritetän hoitaa sitä kuntoon..Yritän olla stressaamatta siitä enää niin paljon, mutta eihän se ihan niin helppoa ole..

Lisäksi me puhuttiin että mun lääkitys tulee varmaankin vaihtaa. Vähän stydimmäksi. Unen laatu on huonontunu hirmusesti taas viime aikoina, yhtenä yönäkin mä taas kerran irtaannuin mun kropasta ja katoin vierestä kun mä nukun.. Niin outoa.. Ja ei toi mielikään oo ollut viime aikoina ihan parhaimmillaan.. Että kai jotain lisää tähän tarvii että selvii.

Vaikka en todellakaan ole mikään lääkkeiden ystävä niin tähän tautiin olen tasan niin valmis syömään ihan mitä vaan että saa olon normaaliksi. Ei tällastä kuulu kenenkään ihmisen kestää. Onneks on laaja lääkevalikoima mistä kaikille kyllä löytyy apua, vaikka se onkin aina tutkimusmatkan takana mikä kullekin käy. Itselläni on tällä hetkellä neljäs eri lääkitys ja ainoa joka on mulla toiminut, halutulla tavalla.
Lisäksi onneksi sain nyt pari tapaamista sovittua tapaamista hoitajan kanssa, niin saa edes vähän puhuttua mielessä liikkuvista asioista niin että joku ymmärtääkin.