Nyt olen tullut siihen pisteeseen että mua vituttaa kaikki. Tässä ei vaan enää oo mitään järkeä koko hommassa. Eilinen ilta oli taas pohjanoteeraus, mä pistin jo lääkkeet mun pöydälle ja meinasin syödä ne kaikki. Kunnes tajusin että ei mun kai kannata niin tyhmä olla. Laitoin takaisin purkkiin. Mietin eilen kun ajoin autolla että ajan päin seinää, mutta serkkuni oli kyydissä niin en voinut siksi ajatellakkaan tekeväni niin.
Mä en enää jaksa taistella tätä sairautta vastaan. En enää tiedä miten täältä kivutaan takaisin normaaliin oloon. Kunpa en voisi vain enää olla olemassa. En halua pahoittaa kenenkään mieltä, mutta minulla ei vain ole tässä olotilassa elämää. Minulla ei ole asioita mistä nauttisin, minulla ei ole ketään kenenkä takia eläisin. Ainoa tärkeä omaisuus on minun koirani, joita en jaksa edes hoitaa.
Elämäni on tullut siihen pisteeseen kun sillä ei ole mitään annettavaa. Minusta vain kaikki tuntuu joko pahalta tai normaalilta. Mikään ei tunnu tuottavan minulle iloa. Olen rahoineni kusessa, koska en ole vieläkään saanut luvattua sairaslomatodistustani, jonka takia en ole saanut kelasta rahaa. Olen persaukinen, mutta minua ei enää edes jaksa kiinnostaa sekään. En jaksa hoitaa raha-asioitani.
Yritin ottaa tänään ahdistuslääkettä mutta sekään auta olooni. Minä haluaisin vain kadota. Lakata olemasta. Tässä ei ole enää mitään järkeä. Vihaan elämääni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!