Eilinen ilta meni kaamean tunnekuohun vallassa ja itkeä pillitin reilusti yli tunnin ja olin jo valmiina lähtemään takaisin sairaalaan. Inhoan tätä koko sairautta, masennustani ja syömishäiriötäni yli kaiken. Kunpa voisin vain päättää että simsalabim, olen parantunut. Mutta valitettavasti se ei vain onnistu. Vaikka kuinka yritinkin siinä onnistua.
Taas olen matkalla Töölön syömishäiriöklinikalle, tälläkertaa sisätautilääkärille. Mitähän sielläkin tehdään? Minkämoisen saarnan saankaan? Mietin onnistuisiko elämäni minuutti aikatauluttaminen parantamaan minut? Jos joka viikko tekisin elämäni valmiiksi. Aikatauluttaisin syömiseni, liikkumiseni ja tapaamiset, keksisin joka viikolle jotain kivaa tekemistä. Onko kellään kokemuksia sellaisesta? Tai muista keinoista, miten sinä olet parantunut masennuksesta tai/ja syömishäiriöstä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!