Niin arkinen asia, miten se voikaan olla niin hankalaa? Suurimmaksi osaksi kaupassa käynti ahdistaa minua, se kaikki ruoka ympärilläni. Välillä taas unelmoin siitä että kunpa voisin ostaa kaiken sen mitä oikeasti haluaisin.Joskus jopa ostankin, mutta syötän ruoat muille ihmisille. Joskus taas vietän kaupassa parikin tuntia vertaillen eri ruokamerkkien kaloripitoisuuksia, ilman että ostani mitään.
Kuulin myös että jotkut syömishäiriötä sairastavat keräävät unelmakorinsa jonka jälkeen he jättävät korin ja lähtevät pois kaupasta. Usein olen vain juossut kaupan läpi, paniikkikohtauksen hiipiessä kaaliini. Kerran taas jätin äitini yksin kauppaan ja menin odottamaan ulos, koska en vain pystynyt olla hyllyjen välissä. Pelkäsin niin että kaikki se ruokamäärä hyppää kimppuuni tai kalorit tarttuvat minuun.
Tajuan kyllä kuinka thmää käyttäytymistä se on ja naurankin itselleni, mutta ei niille omille tunteilleen kuitenkaan mitään voi..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!