Lapsuuden maisemat.

Kävin eilen pyöräilemässä lapsuuden maisemissa, oli jotenkin tosi jännää kun kaikki maisemat oli muuttunut ihan hirmuisesti! Tuli tosi jännä fiilis ja oli ihana nähdä paikkoja missä on elänyt ja viettänyt lapsuutensa. Mietin kaikkia ihmisiä jotka asui niissä paikoissa, mitäköhän heille kaikille kuuluu?

Monen kanssa ollaan kyllä nähty, mutta harmittavan vähän tulee pidettyä yhteyttä kehenkään. Ehkä sitten taas kun olen valmis jakamaan sivurooleja elämääni niin otan kaikkiin yhteyttä. Nyt tässä elämässä ei ole kuin väsynyt pääroolin esittäjä ja minun perheeni ja muutama ihana tukipilari. 

Mietin eilen pitkään sitä että on hassua miten jokainen ihminen kokee saman tilanteen aivan eri tavalla. Istuimme perheen kanssa ulkona ja äiti ja isi siivosivat varastoa, siskoni vaikersi mahakipuaan keinutuolissa, hänen lapsensa leikki iloisena hiekkalatikolla ja minä vain istuin portailla katsoen koko tilannetta ja mietin kuinka jokainen on niin erilainen. 

Selitinköhän liian vaikeasti, hih. Toivottavasti ymmärsitte. Sama tilanne mutta jokainen kokee sen aivan erilailla ja eri tunteilla. Oon taas matkalla syömishäiriöklinikalle tapaamaan ravitsemusterspeuttia. Ensi maanantaina alkaakin osastoaika, voi että osaakin ahdistaa asia. 

Toivottavasti tänään on ihana ilma!