Ah miten vihaankaan itseäni kun olen niin mustasukkainen. Olen menettänyt kaiken luottamuksen miehiin, en tiedä miten sen saisi takaisin. Kävin äsken hakemassa tavaroitani, mitä en ole vieläkään saanut aikaiseksi hakea N:n asunnosta. Inhoan miten heti vaistoni menee sekaisin ja olen maailman epäluottavaisin ja sekoan kun käyn exäni asunnossa. Eihän se mistään muusta juurra kuin edellisestä suhteestani.. Mutta en tajua miksi aina teen itselleni vielä pahemman olon ja alan tutkimaan kaikkia asioita.
Nyt minua sitten ahdistaakin niin paljon, että mietin olisiko paras ratkaisu vain pistää välit poikki N:n kanssa, koska teen itselleni kokoajan niin pahan olon hänen takiaan? Ei tässä ole mitään järkeä, minun ajatuksissani ei ole mitään järkeä.
Muuten, minä toivon että perheeni eikä he ketä minun blogini ja ajatukseni satuttaa lopettaisi tämän lukemisen. Minusta tuntuu että viime aikaiset tekstit ovat vasta alkua.
En tunne sinua, mutta voi kuinka pahoillaan sitä voikaan olla toisen puolesta. Voisinpa halata sinua oikein lujaa ja viedä kaiken pahan olon pois, olisit sen ansainnut. Onneksi jaksat kirjoittaa, sekin varmasti auttaa.
VastaaPoistaToivon sulle kaikkea hyvää koko sydämestäni! <3
Kiitos paljon, toivon että mun aika tulee sitten joskus nauttia! Kirjoittaminen on parasta terapiaa ja auttaa kun saa näin ihania kommentteja niin jaksaa jatkaa!minä toivon myös kaikkea hyvää sinulle! <3
Poista