Kääk, tänään tosiaan on perjantai. Minun viimeinen päivä sairaala hoidossa, ei en voi sanoa että olisin parantunut, mutta olen taas enemmän oireeton. En voi sanoa että haluaisin edelleenkään parantua, koska se on niin pelottavaa ja syömällä en saa aikaiseksi tuntemuksia, joista minä nautin.
Syömällä tuntuu että menetän kontrollin painostani ja muutenkin elämästäni. Mutta nyt minulla on mahdollisuudet parantumiseen, tiedän kuinka kuuluu syödä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olen syönyt neljä viikkoa niin kuin ihmisen kuuluu. Olen nähnyt vilahduksia omasta persoonastani ja olen nähnyt vilahduksen energisestä itsestäni. Valitettavasti ne katosi niin pian kuin tulikin elämääni.
Minulla on paljon kipeitä asioita käsittelemättä, joista en ole koskaan pystynyt puhumaan kellekkään. Minulla on vielä pitkä matka takaisin työkykyiseksi ja elämään. Olen edelleenkin todella välinpitämätön elämästä enkä osaa arvostaa itseäni. Olen liian kiltti, jonka takia olen hyvin haavoittuvainen.
Onneksi olen sisäistänyt jo paljon asioita, mutta maaliin on vielä pitkä matka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!