Siipirikko.

Noniin, pari tuntia tuskaa takana, neljä siinä yhteensä meni. Mutta kyllä sen arvosta se oli! Jos olisin tiennyt/muistanut että se sattuu noin pirusti, olisin ehkä ollut rohmuamatta näin paljon kerralla. Mutta toisaalta onpahan nyt sitten tämäkin unelma toteutumassa kokonaan. :) Kristiina oli ihana tuki ja seura mukana ja hän otti vielä kuviakin muistoksi! Kuukauden päästä siipirikko saa toisen kaverin, jonka jälkeen sitten alotetaankin värityshommat. Ehkä talveen mennessä tästä tulee valmis ja vanha kuva sopii uuteen.

Olettekin paljon kyselleet mun tatuoinneista ja nyt saattekin nähdä mun tatuoinnit! Lähtökohtana siis oli pienet siivet, jotka halusin suurentaa koko selän kattaviksi :) Niin iso prokkis että sitä ei kerralla pysty tekemään, niin tässä sitten lopputuloskin! Mitäs pidätte?