Pakkausta ja panikointia!

Apua mikä viikko! En oo kerennyt hetkeäkään koneen ääreen ajan kanssa. On noi lapset ihania, mut ei onneks omia :D Kiirusta pitää toi koti äidin elämä, ei voi muuta kun ihailla mun siskoja :) Tänään tulin kotiin ja kävin terapiassa vähän juttelemassa mun syömishäiriön olomuodosta. Viime aikoina en olekkaan siitä hirveesti puhunut kun lähinnä mua nolottaa ja hävettää kun niin sanotusti mun 4-vuotias puoleni on ottanut vallan ja syön mitä oikeasti 4- vuotiaan mieli halajaa, eli jäätelöä, jäätelöä, karkkia, limua ja epäterveellisiä ruokia. Tuntuu että se notkahti ihan päinvastaiseen tilaan kuin ennen, syön mitä haluan ja niin paljon kuin haluan.. Paino vaan nousee ja jokainen suupala tuo huonon omantunnon kun en välitä mitä syön.

Tiedän kokemuksesta että tämä alkaa mennä pikkuhiljaa B.E.D:in puolelle ellen pian tee jotain asialle. Olenhan minä aikoinaan painanut 85 kiloa.. Se on todella pelottavaa kun nälkä on palannut, mutta sitä ei osaa lopettaa syömistä ennenkuin pakottaa itsensä siihen. Pullaa ei voi syödä yksinään vaan sille tarvitsee kaverin jos toisenkin. Minua hävettää kirjoittaa tästä ja siksi vasta nyt teenkin sen, koska terapeuttini kertoi hyvän mieliharjoitteen miten tästä voisi päästä eroon. Vaikka minulla onkin nykyään lupa syödä, pitäisi se tapahtua kohtuullisissa määrissä ja monipuolisessa ruoassa. Tällähetkellä kun en saa rasvoja ja kuituja terveellisessä ja/tai tarpeellisessa muodossa ja määrässä.

Harjoite menee näin; Kerro itsellesi aamulla että tämä on minun elämäni, minä saan nauttia siitä, tehdä asioita mitkä tekee minut onnelliseksi. Vaikka olen kohdannut elämäni aikana rankkoja asioita ja kantanut niitä tahtomattani mukana koko elämäni ja kantanut niitä matkalaukussani, olen edennyt ja hakenut apua että saan keinoja millä saan käsiteltyä kaiken. Tänään avaan matkalaukun jossa nuo kaikki asiat ovat jotka minua huolettaa ja yksi kerrallaan heitän nuo pois, kunhan saan keinoja että pystyn jättämään kaiken pikkuhiljaa taakseni. Koska tämä on minun elämäni ja minun kuulua nauttia siitä ilman taakkoja.

Jokaisella kerralla kun alan miettimään seuraavaa ruokailua minun kuuluu miettiä kaksi vaihtoehtoa ja miettiä kumpi niistä on parempi ja kumpi huonompi ratkaisu, miettiä miksi minua ahdistaa ja kertoa ahdistukseni synty itselleni. Miksi kotiruoka(parempi) ahdistaa ja miksi antaisin mielummin itseni syödä höttöruokaa(huonompi)? Kun olen käsitellyt ahdistukseni, pikku hiljaa tajuan miksi parempi vaihtoehto on oikea ratkaisu ja pikkuhiljaa siitä tulee myös halutumpi ruoka.

Selitinpäs harjoitteen hankalasti, toivottavasti ymmärrätte!

Tänään, vihdoinkin olen tajunnut että olen lähdössä reissuihin! Kaksi matkalaukkua on melkein pakattu ja huomenna olisi lähtö Pietarin risteilylle! En ota tabia mukaan, joten saatte olla rauhassa bloginpuolella sunnuntaihin asti :) Maanantaina odottaa rakkauspakkaus matka Kristiinan kera Egyptiin, niin siistiä ja niin lämmintä! Tätä reissua mä olen odottanut siitä lähtien kun joulukuussa sairastuin! Vaikka olenkin sairas"lomaillut" siitä asti, voin kertoa että loma on tästä koko kauheudesta puuttunut. Tämä on ollut elämäni rankinta työtä, oppia elämään itseäni varten, oppia syömään ja pystyä käsittelemään ja puhumaan ääneen kaikista traumoistani. Vielä edessä on pitkä matka mutta vihdoinkin olen saanut apua.

Teksti alkaa näyttämään loputtomalta, joten jatkan huomenissa lisää ennen satamaan lähtöä reissuaihesta! Kauniita unia ihanat lukijani ja tukijani <3