lauantai 12. toukokuuta 2012

Cry like a rain.

Kun toivoisin saavani kuun taivaalta ja hetken aikaa luulen jo käveleväni pilvien päällä. Silmänräpäyksessä rankkasade horjauttaa minut naamalleni mutalammikkoon. Ja tajuan unelmoivan mahdottomia. Jos vain toivon hieman ja aivan pientä, sekin tuntuu olevan liikaa. Kunpa tämän mukaan olisi mahdollista elää;

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!