Menneisyys.

Joskus tekisi mieli jälleen olla pieni lapsi, jolla ei olisi minkäänlaisia huolia. Tosin minä en ole koskaan saanut kokea tuota ihanuutta. Kannoinhan minä salaisuutta koko lapsuuteni, jota ei pitäisi olla kenelläkään maailmassa. Pääsin tuosta taakasta eroon vasta viime joulun jälkeen. Kannoin salaisuuttani 20 vuotta mukanani, ennenkuin uskalsin kertoa siitä kenellekkään. Hartiani keventyivät kummasti, kun jaoin tuon läheisieni kanssa. Nyt saankin seuraavat vuodet yrittää selvitä menneisyydestäni. 

Voisin sanoa että olen kokenut aika paljon tässä elämässäni, vaikka olenkin vain 25 vuotias. Olen selviytynyt kaikesta kuitenkin voittajana. Kerran minulle sanottiinkin, että vain vahvoille ihmisille annetaan koettavaksi kaikkea mitä minä olen joutunut kokemaan. Koska vain he voivat kestää kaiken tällaisen. Olen käynyt pohjalla, mutta jokaisen kerran jälkeen olen suoristanut selkäni ja päättänyt jatkaa matkaani. Usein minä kuitenkin epäilen että kuinka paljon minäkään enää kestän.

Olen kokenut sen niin ihannoidun julkisuuden, missä minä en kyllä hirmuisesti ikinä hyvää nähnyt. Eronnut parrasvaloissa ja riidellyt juorulehtien sivuilla. Missään niissä ei ollut minusta mitään järkeä, mutta julkisuus on sitä. Kaikkia muka kiinnostaa toisten elämä niin paljon, että lehdistö jaksoi kaikesta tuosta kirjoittaa. Se sattui olemaan minun elämäni vuosia sitten. Onneksi ei ole sitä enää ja onneksi se on vain muisto enää. Julkisuus kun ei ole vain sitä mitä elokuvissa näytetään. Ja valitettavasti en tunne montaakaan ihmistä, jotka olisivat pysyneet jalat maassa olevina, julkisuuden porrasvaloissa.

Kaikesta mitä minulle on tapahtunut menneisyydessä olen kuitenkin oppinut ja tullut vahvemmaksi ihmisenä. Oppinut tuntemaan itseäni enemmän. Mutta myös menettänyt paljon, ison oman itsestäni. Tämän kaiken viime kokeman jälkeen, siis sh-oireideni palatessa olen menettänyt suuren osan itseluottamuksestani. Kokemistani parisuhteista olen menettänyt luottamuksen miehiä kohtaan ja se kaikki on niin vaikea saada takaisin. Mutta pikkuhiljaa, aion voittaa kaiken senkin takaisin. 

Kiltintytönsyndroomaa sairastaessa koko elämäni ajan. Olen aina ollut helppo kohde, kokemaan kiltteyteni hyväksikäyttöä. Ihmiset ympärillä monesti ovat käyttäneet kiltteyttäni hyödyksi ja saanut minut sinisilmäisenä uskomaan ja tekemään kaikkea mitä olisin voinut jättää tekemättäkin. Olen luonteeltani todella kiltti, mutta minusta tuntuu että olen tehnyt itselleni suojakuoren jotta minun lähelleni on nykyään vaikea päästä. 

Tosin viimeaikoina, minusta on tullut todella avoin asioissani ja hölötän usein suuni ohi kaikkea. Lisäksi en ikinä ole tykännyt siitä että asioista ei uskalleta puhua niiden omilla nimillä, siksipä monet ihmiset ovatkin suuuttuneet tai loukkaantuneet kun sanon kaiken liiankin suoraan. Mutta onneksi parhaat ystäväni tietävät, että vaikka puhun suoraan en tarkoita sillä pahaa ja tarkoitukseni ei ole satuttaa. Mutta jos minua satutetaan tai minua kohtaan ollaan ilkeitä. Minäkin osaan olla ilkeä. En ole mikään ihana vihamies. 

Onneksi minun ei ole tarvinnutkaan suuttua montaa kertaa elämässäni, minulla kun on suhteellisen pitkä pinna. Ja yritän aina nauraa ennemmin kaikelle, kuin ottaa itseeni. Olen huomannut että kun osaa nauraa itselleen niin se helpottaa paljon elämää. 

Weheartit