Tulevaisuus.

Tahtomattani mä mietin kovin usein tulevaisuutta. Mulla on työsuhde heinäkuun loppuun asti, sen jälkeen mä jään ns. tyhjän päälle. Mä en tiedä mitä mä sitten teen, mulla on kuitenkin asuntolaina maksettavana, laskut riesana ja koulu kesken (taas kerran). Mulla on siis ennestään jo kaksi tutkintoa ja kolmas kesken.

Lääkärit kielsi multa monen tekemisen yhtäaikaa, joten kai työtä tärkeämpää on käydä koulu loppuun. Mua ahdistaa tosi paljon normaaliin arkeen palaaminen. Musta jotenkin tuntuu että mä palaan entiseen ja palan taas loppuun. Enhän mä osaa vapaa ajalla tehdä mitään ja mitä ilman rahaakaan tekee, opiskelijana tuskin on ylimäärästä rahaa.

Mä oon vaan koko elämän suorittanut ja unohtanut elää. Mun pitäisi muuttua ja muuttaa myös mun elämää.Mut se on vaan niin pelottavaa. Kuinka hassulta se kuulostaakaan. Mulla oli tarkotuksena käydä 2 vuoden parturi-kampaaja tutkinto vuodessa, niin että olisin valmistunut tän vuoden kesän jälkeen. Mulla oli tarkotus lähtee Poortugallin kuukaudeks työharjoitteluun. Mutta kaikki ne nyt sitten jäi. Nyt mulla sitten menee 1,5v vielä että mä valmistun, kunhan mä ees palaan kouluun. Mulla on jotenkin paineita siitä että parannunko mä syksyyn mennessä.

Ja jos en niin mistä mä saan rahaa että mä pystyn maksamaan kaikki laskut, kun en oo enää töissäkään missään. Musta tuntuu että mä oon niin kusessa. Mulla on tälläkin hetkellä jo niin tiukkaa, kun en tienaa niinkuin töissä ollessani. Oivoi, mitä itkulaulantaa mä teille kokoajan kerron, on vaan jotenkin niin helpompaa kirjottaa ja pukea omat ajatukset sanoiksi. Lupaan teille että seuraava postaus on kivempi! Ja jätän tämän kirjoituksen nyt puolitiehen.