Kun vain oma kelpaa.

Yritän saada tekstiä paperille, joka kerta kun kirjoitan lauseen pyyhin sen pois. Joka kerta kun yritän muodostaa lauseen, minä epäonnistun siinä. En tiedä mitä ajatella. Olen sekaisin ja voin pahoin. Minun sydämeni on revitty riekaleiksi, osaksi omasta toimestani. Minusta tuntuu pahalta, kun en saa silloin tukea kun sitä tarvitsen ja juokset karkuun silloin kun eniten sinua tarvitsen. Olen niin valtavan pahoillani että et osaa käydä tällaisia tunteita läpi ja puhua niistä. Sen takia kaikki aikamme tuntuvat valuvan sormien läpi. Minä kun niin luotin siihen että minä selviän tästä kaikesta sinun kanssasi. Petyin.

Minä niin luulin että menneisyytemme on puhdas, minä niin halusin että kaikki onnistuu. En koskaan ennen ole halunnut jotain niin paljon kuin tätä. Mutta nyt kaikki on pakattu kasseihin. Olen taas lähtötilanteessa tai jopa astetta huonommassakin. Nyt minä odotan vain ajan parantavan haavat. Olen niin kovapäinen, että en koskaan enää muuta takaisin sinne mistä olen lähtenyt. Vain vanhempien kotiin olen tervetullut aina takaisin, en edes halua enää koskaan muuttaa omaan kotiini takaisin.

Olen jo kauan halunnut ostaa isomman talon ja nyt aion antaa vain sen vaihtoehdon olla seuraava. Joko jonkun kanssa tai sitten säästän siihen itse. Minä haluan kodin, josta voin sanoa että se on minun. Toki toivon että jonkun muunkin ihmisen joka rakastaa minua jokaisenä päivänä. Haluaa viettää minun kanssani ja merkitsen hänelle yhtä paljon kuin tässä laulussa. Toivon kai liikoja, mutta odotan mielummin niin kauan kuin tyydyn vähempään. Enää en aio tuhlata aikaa turhuuksiin.