Kun sinua ei enää huomata. Kun sinun jalkojen alla olevaa maata ei palvota. Kun sinua ei enää muisteta syntymäpäivinä. Kun sinä et saa yllätyksiä minään päivänä. Kun sinua ei enää kehuta, eikä huomata kuinka kaunis sinä olet. Kun sinä olet vain ilmaa. Silloin on parempi luovuttaa. Silloin on parempi antaa toisen mennä vaikka kuinka sinä itse palvoisit toista.
Mutta kun sinä et saa enää sitä mitä sinä itse annat, silloin aika on enää muistoja. Vaikka kuinka yrittäisit korjata tilannetta ja puhua, niin ei siitä näköjään enää hyötyä ole. Kun ei saa sanoja saatika puhetta takaisin, miten kaikki taas meneekään pieleen sen takia kun ihmiset ei osaa puhua keskenään. Sinä kun kuuluit minun unelmiin, halusin tanssia sut tainnoksiin. Ja minä tyhmä kun niin toivon edelleen. Mutta taas jälleen, rikoin sydämeni palasiksi ja menetin suuren palan siitä. Nyt tukahdutan toivon ja unohdan sen. Parannan haavani ja nousen taas kerran vahvempana takaisin.
Minusta taitaa tulla maailman vahvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!