Sain eilen puhelun jossa minulle kerrottiin että päiväosastolle on vapautunut paikka ja minun hoitoni alkaisi siellä maanantaina. Yritän miettiä kokoajan että hyvä että pääsen vihdoin hoitoon. Ahdistus valtaa mieleni ja mietin miten tällainen pullero menee syömishäiriöklinikalle hoitoon! Enhän minä kehtaa mennä sinne ihanien, kauniiden jalkojen sekaan mennä.
Kävin heti puhelun jälkeen pyöräilemässä jotta saisin mieleeni jotain muuta, mutta turhaan. Mietin vain että en minä sinne sovi. Olen liian lihava. Tunnen itseni plus koon tytöksi, enkä viihdy siinä koossa. Muut ihmiset ovat niin paljon kauniimpia kuin minä, missä koossa tahansa. Ruokahaluni katosi taas, enkä pystynyt eilen syömään oikein mitään. Tänään se kostautui ja söin letun aamupalaksi. Miten saisinkaan ajatukseni pois ruoasta. Miksi pitää olla niin pinnallinen?
Kävin heti puhelun jälkeen pyöräilemässä jotta saisin mieleeni jotain muuta, mutta turhaan. Mietin vain että en minä sinne sovi. Olen liian lihava. Tunnen itseni plus koon tytöksi, enkä viihdy siinä koossa. Muut ihmiset ovat niin paljon kauniimpia kuin minä, missä koossa tahansa. Ruokahaluni katosi taas, enkä pystynyt eilen syömään oikein mitään. Tänään se kostautui ja söin letun aamupalaksi. Miten saisinkaan ajatukseni pois ruoasta. Miksi pitää olla niin pinnallinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!