En tunne ketään joka söisi päivän aikana niin paljoin kuin minä sairaalassa. Eilen söin kaiken ja olo on edelleen sellainen että tiedän hyvin syöneeni. Eilen meillä oli samainen aamupala kuin joka aamu; klo 8 lautasellinen puuroa jonka kanssa söin lasillisen mehukeittoa, ison sämpylän puolikkaan jossa kurkkua, lasin maitoa sekoitettuna teehen kera hunajan.
klo 10 välipalan jätin väliin. klo 12 oli lounas, söin 4 pientä perunaa ja 10 * 10cm lohipalan, salaattia lusikallisen salaattikastiketta ja leivän kera margariinin. klo 14.15 oli jälkiruoaksi pala kuivakakkua. Tämän jälkeen lähdin tunniksi tuulettumaan, kävelin ympäri Töölöä ja tajusin että kuinka tyhjä olo mun päässä onkaan, miten se voi näin yhtäkkiä vain hiljentyä? Sen tuomista tunteista kirjoitinkin eilen illalla.
Klo 17 Oli päivällisen aika, ruoaksi oli liharisottoa 3dl, kera salaatin sekä leivän ja margariiniä ja lasi maitoa. Kotona en ikinä juo maitoa, sairaalassa sitä juodaan 6dl päivässä, aina aamupalan, lounaan ja päivällisen kanssa.
Tässä ruokavaliossa on kyllä paljon opettelemista, tuntuu mahdottomalta tehtävältä. Varsinkaan kun en vielä ole päässyt käsiksi motiiviini miksi menin 12 vuoden jälkeen hoitoon? Itseni vai muiden takia?
Tuo ensimmäinen lause tuntui niin häritsevän tutulta että oli pakko kommentoida. Löysin blogiisi nyt ensimmäistä kertaa, ja ryhdyin lukemaan Sh-tekstejä, koska itselläkin on oireita.
VastaaPoistaMutta niin. Nuo luettelmasi ruokamäärät eivät tunnu yhtään sen suuremmilta kuin terveillä, hoikilla ihmisillä. Mutta tiedän, että kun niitä itse ajattelee, ne tuntuu aivan liian isoilta. Esimerkiksi itse en voi koskaan syödä yhtä paljon kuin poikaystäväni, koska lasken että kulutan häntä vähemmän. En siis voi syödä aamulla puuroa, koska hän syö aamupuuron. Minä syön sen sijasta rahkaa.
Tämä tauti on inhottavinta mitä tiedän. Tsemppiä paranemiseen, äläkä epäile noiden annoksien sopivuutta itsellesi. Kyllä ne ammattilaiset tietää! Suosittelen lukemaan Neiti Gnuun päiväkirjaa, ja kuinka hän parani. http://neitignuu.blogspot.fi/
Kiitos tsempistä! Niin kyllähän ammattilaiset tietää, mutta se on vain niin pelottavaa kun ei koskaan ennen ole syönyt näin. Kiitos, meitignuun blogi onkin minulle tuttu. Neidin tunnen henk. Koht ja onkin antanut minulle paljon toivoa!
Poista