Kun aamulla lähdin kotoa, äitini puhelin soi ja tiesin siskoni lähteneen synnyttämään. Soitin puoli kuuden aikaan että eikö se poika meinaa syntyä? Äitini iloisesti kertoi pojan syntyneen jo klo yhden aikaan ja sanoi juuri menevänsä katsomaan heitä sairaalaan. Viha ja kyyneleet kohosivat silmiini ja en tiennyt mitä sanoa. Minulle ei oltu kerrottu mitään ja minua ei tultu hakemaan sairaalaan mukaan vaikka olin saanut omasta sairaalastani jo viikko sitten luvan lähteä katsomaan tuoretta vauvaa kun se syntyy.
Nyt tunteiden vallassa, pettyneenä siirsin tunteeni pois ja olen menossa yksin kotiin. Miten tämä olisi oikeaoppisesti pitänyt käsitellä? En halua jäädä kotiin vanhempieni luokse, petyin heihin niin. Minusta tämä tehtiin aika epäreilusti ja musta tuntuu kuin mut olis unohdettu.
Tervetuloa maailmaan vain pieni poika. Nään sinut varmaan sitten vasta joskus.. En tiedä koska minulla on siihen aikaa, ei kai enää tälläviikolla :(
Vitsit,että välillä ärsyttää,miten lapsellinen olet..tai ainakin siltä vaikutat. Ei ehkä koko maailma pyöri sun napas ympärillä. Kävikö mielessä,et ehkä sun sisko ei kaivannut sinne sen enempää vierailijoita kun vaikka ne isovanhemmat? Synnytys on sen verran rankka suoritus,ettei sitä sen jälkeen välttämättä kaipaa hirveesti porukkaa ympärilleen. Etköhän sä ehdi sen pojan moneen kertaan nähdä..mut kuten sanottu,niin välillä kannattaa tuijottaa muutakin kun omaa napaa!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Valitettavasti et taida tuntea perhettäni, meillä on ollut tapana kaikki viisi edellistä lasta käydä katsastamassa koko perheen voimin, joten luulin että perinne jatkuu :) Varmasti näenkin lapsen monta kertaa mutta tuntui vain pahalta kun en tällä kertaa päässyt katsomaan tuoreeltaan vauvaa.
PoistaKieltämättä epäreilua ja inhottavaa tuollainen. Kyllä minäkin suuttuisin ja harmistuisin. Pitää vaan yrittää ymmärtää, että ehkä mummi/mummo ja muut ovat menneet hieman sekaisin uudesta tulokkaasta ja asia on sen takia jäänyt kertomatta. Tai ehkä he luulivat että sä jo tiedät, että joku on kuitenkin kertonut. Kannattaa kysyä miksi sulle unohdettiin kertoa, niin ei tule tehtyä omia johtopäätöksiä ja paisuteltua asiaa.
VastaaPoistaKoita nähdä sen harmistuksen läpi se, mikä on tärkeintä...uusi ihana pieni ja luultavasti terve poika on syntynyt ja susta on tullut taas täti. Onnea tädille! :)))
Niinhän ne taisi mennä ja taisi joku kommunikaatiovirhe tulla kun ei tullut hakemaan mua mukaan :) Mutta kiitos! Sehän se tärkein on että poika on maailmassa, ihanaa olla kuusin kertainen täti!
PoistaVoi ei! Mulle kävi vähän samanlailla juuri, mutta itselle perheeni toimiminen tuolla tavoin ei ole mitenkään uutta :/..
VastaaPoistaNo höh :( Toivottavasti he joskus ymmärtäisi että syntymä on kaikille yhtä tärkeää!
PoistaEhkäpä tunteiden käsittelyssä olisi tärkeintä juuri se niiden ilmaisu. Mitä jos kertoisit äidillesi, kuinka harmistunut olit tilanteesta, etkä vain sysäisi tunteita syrjään? Olisiko mahdollista, että juuri tunteiden syrjään sysääminen aiheuttaa niiden "purkautumista" jollakin muulla tavalla, kuten esim. syömisen rajoittamisene tai siihen liittyvänä ahdistuksena?
VastaaPoistaJokainen tunne, jonka tunnet on sinulle oikeutettu. Se, miten niitä ilmaisee, on se kohta, jossa kannattaa hieman miettiä. Uskon, että varmasti pystyt esim. tästä harmistuksestasi kertomaan äidillesi rakentavassa hengessä, eli ei huutamalla ja seiniä potkimalla vaan rauhallisesti keskustelemalla :)
Tsemppiä! Nämä asiat eivät ole koskaan helppoja!
Aurinkoista viikonloppua!
- Elina
Kiitos Elina! Niinhän se taitaa olla että kaikkia tunteita pitää oppia käsittelemään että voi olla elämässä täysin mukana! Saatiin onneksi keskusteltua asia asiallisesti ja vanhempani taisi olla yhtä pahoillaan kun tajusi että tottakai olisin päässyt näin tärkeää tapahtumaa todistamaan :)
PoistaIhanaa viikonloppua! <3
MITEN VOIT OLLA NOIN ITSEKÄS? oot aina ollu ja tuut näköjään aina olemaankin... huhhuh...
VastaaPoistaIhanaa kun itse olet niin epäitsekäs että kirjoitit näin kauniin kommentin nimettömänä <3
Poista