Tänään minulla on itkuinen oo, näin unta jossa elämäni unelma hajosi. Olen tehnyt viime päivinä suuria päätöksiä ja yritän niitä edelleen miettiä. Pelkään joitain asioita niin paljon. Eniten mua pelottaa maanantain punnitus, siitä riippuu varsin paljon mitä päätän tehdä..
Lisäksi minua pelottaa että kesä on kohta mennyt ja minä tarvitsisin lämpöä, mutta N ei osaa sanoa mitä haluaa tulevaisuudeltamme, joten minusta tuntuu että on turhaa enää unelmoida siitä parisuhteesta. Mielestäni jos toinen ei ole varma, niin koko juttu on turhaa. Parisuhteesta ei koskaan tule muuta kuin mietintää että onko hän se oikea minulle. Minä olen varma, mutta olen myös niin epäuskoainen nykyään että jokin asia elämässäni onnistuisi.
Siksi joudun kokoajan miettimään pitäisikö minun tehdä vain päätös vai kannattaako minun ottaa riski ja odottaa? Miksi hän ei halua enää minua niinkuin silloin kun me tapasimme,, minu surettaa niin. Haluan lämpöä. Elämäni on nyt vain yksi helvetillinen kysymysmerkki. Paranenko, saanko parisuhdetta toimimaan, jatkanko hoitoa, rakastaako N minua, haluaako hän olla minun kanssa oikeasti, mihin minun pitää mennä, mitä minun pitää tehdä? Olen avuton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! Kommentteja valvotaan, joten se näkyy kaikille tarkastettuani sen. Kirjoitathan asiallisen kommentin, niin se pääsee näkyville!