Matkaan taas samaa tuttua reittiä Töölöön ja korvissa soi Mötley Cruen - too fast for love. Eilinen oli aika koettelemus, mutta toivon että tänään olisi edes hieman helpompaa. Ja toivottavasti ihan perusruokaa! En ymmärrä että miten tyttö joka ei ole syönyt lämmintä kotiruokaa puoleen vuoteen pistetään syömään inhokkiruokia. Voisi tätä helpommaksikin tehdä.
Eilen tajusin etten ole koskaan osannut syödä. Olen koko elämäni syönyt aivan väärin, siis sen ajan kun olen itse voinut määrätä siitä. Minun perheeni syö myös aivan erilailla kun sairaalassa. Jos minun tosiaan tulee muuttaan ruokailutottumuksiani niin tiedän että siitä tulisi yksi taistelutanner. Kotonani vain minä tekisin itselleni ruokaa, kukaan muu ei söisi niihin kellon aikoihin kuin minä ja minulle tulisi hirveät omantunnon tuskat.
En tiedä miten saisin tuon toimimaan käytännössä? Eilen yksi tyttö kertoikin hänen isänsä yrittäneen auttaa häntä sanomalla "jos minä söisin noin paljon kuin sinä lihoisin 4 viikossa 60kiloa.." Sitä en ainakaan halua kuulla että syön paljon, vaikka niin tuolla sairaalassa syödäänkin, kauheasti.
Mutta miten kotona? Palaan varmasti vanhaan tuttuun tapaan, koska muutkin tekee niin. Enhän minä saa sitä yksin toimimaan? Miten syömishäiriöstä parantuneet ovat saanut tämän toimimaan? Apua!
siitä syömisestä tulee nopeasti tapa, ja kellonajat ovat vain suuntaa antavia, mitkä on määrätty siksi, että söisi riittävästi ja riittävän usein. Kun parannut, niin sulle tulee ihan oma rytmi miten ja milloin syöt, mutta sitten syöt jo luonnostaan tarpeeksi! :) lupaan, että se helpottaa! <3
VastaaPoistaOot N ihana <3
Poista