Paperisotkuja ja outoja unia.

Mulla loppui työsopimus 31.7 ja nyt mä saankin paperisotkuja selvitellä KELA:n kanssa sekä vakuutusyhtiön kanssa. On tää aikamoista, kun mulla menee joka kuussa kuitenkin lainat tililtä kuun 16. päivä ja kun KELA makselee sairauspäivärahoja kun huvittaa. Siellä varmaan mun paperit seisoo jonkun kesätyöntekijän pöydällä. No toivotaan, että rahat tulee joskus tilille, niin ei joudu pankin kanssa pulaan. On inhottavaa kun on muutenkin niin vähän energiaa, että hyvä kun jaksaa aamusin nousta sängystä ja loppu päivän stressata monta hetkeä on taas ruokailuun niin pitäisi vielä arkeakin pyörittää.

Mua pelottaakin ihan hirveesti, että mä en saa enää sairaslomaa.. Kun ei mulla vaan oo yhtään normaali olo edelleenkään. Hyvä kun muutama päivä viikossa menee ilman päiväunia. Ja kun kroppa ei oo vaan yhtään voimakkaan olonen, en tiiä mihin se kaikki energia katoaa minkä syön päivän mittaan. Onkohan mun kroppa vaan niin hajalla että sillä menee kaikki energia sen korjaamiseen? Onhan tossa 13 vuotta mennyt sitä tuhotessa.. Niin ei kai pidä ihmeitä ootella. Olis vaan niin kiva että riittäis energia edes sosiaaliseen elämään ja arjen pyörittämiseen. Mutta ehkäpä joku päivä :)

Näin viime yönä taas niin outoja ja todentuntusta unta, olin varma että kello on neljä aamulla ja naapurin lapset ja heidän äiti leikki meidän etupihalla meidän koirien kanssa ja minä nukuin kerrossängyn yläsängyssä olohuoneessa ja katsoin vihasesti kun lapset herättivät minut pimpottelemalla ovikellooon ja mun isi oli lähdössä töihin niin se oli ihan lungisti pihalla ja ei sanonut lapsille mitään että mä nukun vieressä. Taisin lukea mun jotain vanhaa päiväkirjaa sitten kun en saanut nukutuksi. Kuitenkin kun olin pitkään venyttänyt silmien avaamista, koska kello oli vasta neljä aamulla niin herätessäni kello olikin jo puoli 12. 

Ei mennyt nyt ihan putkeen taas. :D