Parisuhde.

En ymmärrä miten nykyään niin monet ihmiset eroaa. Ihmiset ei jaksa nähdä vaivaa toistensa eteen vaikka luvataan toisille että koskaan ei erota. Luulin että siinä suhteessa tekisimme molemmat mitä tahansa toisiemme eteen. Minun pitää kestää kaikki vastoinkäymiset, joita alkaa olla liikaa elämässäni. Taas olen valmis nukkumaan pois, jottei minun tarvitsisi elää näin kauheaa elämää. Sairastumiseni ei ole minun vikani mutta saan kärsiä sen takia tämänkin itkun. Luulin että jossain vaiheessa elämää yhden ihmisen vastoinkäymiset loppuisivat, ennen kuin niitä ei enää jaksa kantaa.

Osasin jo hetken ajatella positiivisesti ja miettiä tulevaisuutta, pienin askelin. Nyt kuitenkin kaikki tuntuu turhalta kun olen ainoa joka jaksoi taistella kaiken hyvän edestä. On helpompi luovuttaa kuin taistella. Pian minäkin lopetan taistelemisen, koska en jaksa enää. Minua sattuu niin. Sydän riekaleina, kaikki alkaa taas alusta. En jaksa tätä enää. Saatanan tauti joka on vallannut minut. Ilman sinua elämäni hymyilisi enkä olisi menettänyt ihmistä jolle annoin kaikkeni. Salaisuuteni jota en halua kenenkään tietävän.

Miksi et ymmärrä että minä olen täällä, sinun ei olisi pitänyt juosta minua karkuun. Haluan haukkua sinua ensimmäistä kertaa elämässäni, kun et ymmärrä meidän olevan täydellisiä yhdessä. Annat minut pois elämästäsi ja joudun tyhjentämään kotisi, meidän kotimme minun tavaroistani. Et tajua minkä tytön menetät elämästäsi, koska haluat nähdä vain sairaan ihmisen. Sinun avullasi ja tuellasi olisimme saaneet minut takaisin, meidät takaisin. Mutta ole luovuttaja. Minä en jaksa enää. Haluaisin, mutta siinä ei ole enää mitään järkeä. En jaksa enää yrittää parantua. Sillä menetin sinut, minun sielunkumppanini joka lupasit että emme ikinä eroa. En olisi halunnut kuin sinut, mutta nyt olet poissa. Minä olen poissa.

Älkää luovuttako ihmiset, rakkaus on tärkeintä elämässä.