Kun kroppani tila pahenee..

Tasan kymmenen kiloa, sen verran olen laihtunut puolessa vuodessa. Kymmenen kiloa, joista en ole itse päättänyt. Vatsassani ei imeydy enää ruoka kunnolla ja olen kadottanut kiloni. Viiteen päivään en ole pystynyt tai kai se pitää myöntää uskaltanut syödä melkein mitään. Vatsa tulee niin kipeäksi että itken, kuume nousee ja vaatteet tuntuu lämpimäriltä tuskan hiestä. Eilen kävin lääkärillä kertomassa edelleen pahentuneesta ongelmastani ja minut passitettiin jatkotutkimuksiin Jorvin sairaalaan. No mitä kokemuksia minulla on, niin siellä ei toiminta ole kovin nopeaa.. Mutta katsotaan kuinka nopeasti tuo ihana kolonoskopia on edessäni.. :) Voin kertoa että pelottaa koko tutkimus jo itsessään niin paljon. 

Mutta toivon että syy tähän löytyisi viimeisestä vaihtoehdosta, eikä niinkuin terapeuttini selittää tämän; syömishäiriöni on muuttunut psyykkisestä fyysiseksi alitajuntani ajatuksista joita en itse tiedosta. En voi ymmärtää voiko kroppa olla niin katala ja toisaalta niin viisas että ruoka on nykyään sen pahin vihollinen koska ennen se oli myös mieleni pahin vihollinen. Nyt kun henkisesti ei enää ole (ja mielestäni masennuksenikin on suurimmaksi osin kadonnut), niin voiko kroppa tekeytyä sen takia syömishäiriöiseksi?

Äsken tein ihanan smoothien ja toistaiseksi masu ei ole tuntunut pahalta! Jee. Laitoin siihen mustikoita, vadelmia, mansikoita, vähän hunajaa, mustikkamehua ja vettä. Tupperin smoothchopperissa sekasin ja tadaa! Ensimmäinen hieman kiinteämpi ravinto ready kuin pelkkä limu, mehu yms. mikä pysyy pitkästä aikaan masussa!