Huomaa että mä olen kuumeessa kun kerrankin kirjottelen tänne. Aloin ajattelemaan tätä blogia tänään ja miettimään onkohan tämä enää ajankohtainen. Minä en nimittäin ole enää yhtään sellainen kun täällä olen kirjoittanut. Lisäksi moni luulee että minä olen oikeasti sellainen kun minä täällä olen kirjoittanut. Mutta ei, oikeasti minä olen nykyään elämän iloinen, onnellinen ja tasapainoinenkin, mitä nyt mun hulluutta lukuunottamatta.
Olen suhteellisen menevä, vaikka en olekkaan enää ADHD 24/7 tekemässä jotain. Olen nykyään oma itseni ja osaan taas nauraa ja nauttia tästä elämästä. Olen oppinut ottamaan elämän vähän iisimmin, niinkuin tänään luin elämä ei ole kenraaliharjoitus. Me elämme tänään, tässä hetkessä. Huomisesta ei vielä ole tietoakaan. Minä olisin onnellinen eletystä elämästäni jos joutuisin nyt lähtemään. Olen tehnyt paljon virheitä elämässä mutta myös oppinut niistä.
Siksi mietinkin että kun kirjoitan julkisesti blogiani niin menetänkö maineeni loppuelämäksi jos jätän tämän auki luettavaksi jatkossakin? Osaatteko te rakkaat lukijat ymmärtää sen että minä en ole sama asia kuin kirjoitukseni täällä. Minä en ole sama asia kuin blogini ja minä en ole sama asia kuin sairauteni.
Minä olen Noora ja minusta olen tutustumisen arvoinen ihminen ihan täällä oikeassa maailmassa :)
Eli jos et ole sama henkilö, kuin kirjoituksesi täällä - kenestä sitten kirjoitat?
VastaaPoistaSehän on sitten silkkaa puuta heinää. Ok.
MNT
Sun sairaus ei vie sun arvoa ihmisenä pois, päinvastoin olet rohkea kun kirjoitit siitä tänne ja varmasti moni on saanut lohtua ja vertaistukea teksteistäsi, minä ainakin olen ! Sisukkuus ja elämänilo on minusta sun kirjoituksista jäänyt päällimmäisenä mieleen ja nyt haluaisinkin lukea jatkossa miten hyvin sulla menee, joten älä lopeta blogia !
VastaaPoistaymmärretään. ehkä blogin poistaminen on hyvä idea niinkuin sanoit, sitten jos lopetat. että tekstit eivät jää pyörimään netin hulluun maailmaan. :)
VastaaPoista:) Kiva kun olet taas kirjoitellut. Ja ei kai kaikkea kirjoitettua pidä niin kirjaimellisesti ottaa....
VastaaPoistaJos minulla olisi blogi, se olisi ihan samanlainen. Ihan kuin kirjoittaisit minun elämästäni. Varsinkin nämä viimeisimmän kirjoitukset ovat niitä samoja asioita, mitä olen pohtinut juuri samoihin aikoihin. Uskon, että olisit tutustumisen arvoinen ihminen :)
VastaaPoistaAivan varmasti olet tutustumisen arvoinen! Itsekin menetin muutama vuosi sitten lähes kaikki ystäväni, kun elämäni järkkyi yhtäkkiä ja sen mukana masennuin ja muutuin. Syytin siitä pitkään itseäni ja sen jälkeen ystäviäni, mutta nykyään ajattelen, että vain kasvoimme erilleen. Ketään ei voi pakottaa olemaan toisen kaveri ja nykyään huomaan hakeutuvani sellaisten ihmisten seuraan, jotka ovat kokeneet jotain järkyttävää. Tuntuu, että sellaisten kanssa on helpointa olla ja heihin voi luottaa. Menneisyyttäni en muuttaisi, vaikka kärsin siitä edelleen. Olen sen takia kasvanut vahvaksi nuoreksi naiseksi ja minulla on suuri elämänkokemus jo parikymppisenä:)
VastaaPoistasulle on kommentoitu, muttet halua julkaista niitä myönteisiä, sua tukeneita kommentteja, miksi, siksi että olet jo päättänyt kuopata blogis, etkä mielestäs saanu tarpeeks palvovia pyyntöjä blogin jatkamiseks, vai mitä hemmettiä oikein haet kaikella tällä teatterilla ????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
VastaaPoistaOi, anteeksi! En julkaise kommentteja silloin kun se s.postiin kilahtaa vaan silloin kun käyn täällä. Ja niinkun näkyy, ei se kovin usein ole :)
Poistaoot tosi nätti! :)
VastaaPoista